Viehtymys henkisyyteen

Henkisen elämän viettäminen on tulemista tietoiseksi siitä, että yksilön kohtalona on elää täysi elämä tavalla, joka on ominaista kullekin yksilölle. Intialaiset puhuvat dharmasta, laista, jonka mukaan jokaisen pyhä velvollisuus on toteuttaa se, mihin hänen ominaisuutensa tekevät hänet kykeneväksi. Tämän voi sanoa myös näin: dharma on niiden voimien käyttämistä, joita meillä on, niissä tehtävissä, joita suorittamaan nämä voimat tekevät meidät kelvollisiksi. Vastoin tavanomaista käsitystä henkisyydellä ei oikeastaan ole niin paljon tekemistä uskontojen kanssa kuin yksilön täyttymyksen tunteen ja kohtalon kanssa. Jokaisen ihmisen henkinen elämä on sisäinen, yksityinen haaste ja tutkimusmatka, jossa jokainen yrittää ymmärtää oman elämänsä tarkoitusta.
Henkisen, yksilöllisen aspektin on kaikkina aikoina pitänyt taistella olemassaolonsa oikeutuksesta ja paikasta yhteisön säilymisen intressien kanssa. Samaan aikaan suvunjatkamiseen ja yhteisön säilymiseen tähtäävä on saanut jatkaa toimintaansa ryhmän suojelua nauttien. Ihmisen kehityksessä ei ole tarkoitus hylätä yhteisöllistä elämää, vaan elää sitä silloin, kun on sen aika ja hankkia kokemuksia ja taitoja hengen ja aineen yhdistämisestä. Ennen kaikkea elämän toisella puoliskolla on tilaisuus keskittyä henkiseen. Henkisyyden ilmeneminen ihmisessä osoittaa osaltaan, että hän on hyväksynyt ja täyttänyt tiettyyn määrään asti alemman luontonsa vaatimukset. Joko hän tuntee saavuttaneensa ja saaneensa persoonallisessa, aineellisessa elämässä sen, mihin tähtäsi tai näiden asioiden täyttymyksen merkitys on heikentymässä.
Omaisuuden, maineen ja muun persoonallisen ja aineellisen tärkeyden korostaminen ei edistä henkisyyttä ihmisessä, mutta voi tarjota henkisyyden heräämiselle tarpeellisen pettymisen ja illuusioiden katoamisen. Se voi olla ensimmäinen tietoinen askel henkisyyttä kohti. Elämän täyteyden tunteen toteutuminen tapahtuu alemman itsen illuusiot menettämällä. Täyteys syntyy pikemminkin luopumisesta kuin ponnisteluista saada lisää.
Miten löytää oma henkinen kohtalonsa heräämällä omaan todellisuuteensa, tulisi olla ihmisen elämäntehtävä. Kaiken opetuksen olisi hyvä tähdätä tämän kyvyn hankkimiseen.
On aika hassua, että ihmisen maallinen, biologinen tehtävä on itsensä tekeminen ikuiseksi jatkamalla, monistamalla itseään ja hänen taivaallinen, henkinen tehtävänsä on itsen hävittäminen ja Itsen toteutuminen hänessä.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Jokaisen ihmisen henkinen elämä on sisäinen, yksityinen haaste ja tutkimusmatka, jossa jokainen yrittää ymmärtää oman elämänsä tarkoitusta.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2017 Teosofinen seura ry