Etten olisi Elämän virtaa vastaan...

Kulttuurien, kansakuntien ja niiden historian takana on ihmisen tietoisuuden kehityssuunnitelman paine, kertoo teosofinen opetus. Se ei ole kenenkään pelastussuunnitelma, vaan elämän luonnollinen kulku, jossa se etsii itselleen aina vapaampia ilmenemismuotoja, kun aiemmat muodot ovat muuttuneet pelkiksi tyhjiksi kuoriksi. Me ihmiset tyytyisimme usein mielellään vähempäänkin: entiseen malliin soljuvaan elämään testatuissa ja hyviksi havaituissa muodoissa. Onko muotojen aina muututtava juuri, kun kaikki alkaa sujua? Kehitys koettelee muotojen joustavuutta, ovatko ne kyllin taipuvia elämän vuoroveteen sovellettavaksi, kuten Clara Codd asian ilmaisee kirjassaan Elämän ajaton viisaus. Kun keskustelimme tästä loosissa, eteemme nousi – tai pitäisikö mieluummin sanoa laskeutui – kysymys: lisäänkö ajatuksillani, tunteillani ja teoillani aineellisten ja aineettomien muotojen taipuisuutta elämän vuoroveteen heitettäväksi.
Fyysinen olemuspuoleni tuntee vain itsensä säilyttämisen lain. Se säikkyy fyysisten ja psyykkisten muotojen muutosta ja tarvitsee tietoisen hengen ohjausta osatakseen pitää yllä luottamusta elämään panikoitumatta. Tätä ei voi saada aikaan kertaheitolla, vaan siihen tarvitaan minun puoleltani jokapäiväistä, tietoista huomioimista: kohtasinko tänään asioita, jotka horjuttivat luottamustani kaiken elämän ykseyteen? Osaanko vakuuttaa itseni siitä, että Elämän virta kantaa ja me osaamme uida? Tosin saatamme joutua lillumaan tyvenessä juuri, kun olisimme mielellämme kiitäneet aallonharjalla eteenpäin tai pärskimään koskessa, kun luulimme vihdoin soutaneemme poukamaan. Elämä kantaa, mutta valitsee puolestamme olosuhteet, joissa se meitä kuljettaa.
Myös yhteiskunnan, kansakuntien ja koko maailman aineelliset ja aineettomat muodot joutuvat aika ajoin joustavuustestiin. Tällä hetkellä niitä tuntuu olevan käynnissä samanaikaisesti useilla sektoreilla päätellen siitä, kuinka monien totuttujen kaavojen, mallien ja stereotypioiden rajoja venytetään. Osa niistä särkyy venytyksessä ja korvautuu uudella, mutta on niitäkin, jotka joustavat nielaisemaan sisäänsä kokonaan uuden asian. Näin on muuttunut käsityksemme perheestä, työstä, terveydestä, ihmisoikeuksista ja myös uskonnosta ja henkisyydestä.
Nousee kirkkaana mieleen vanha rukous: Suo, etten olisi Elämän virtaa vastaan …
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Onko muotojen aina muututtava juuri, kun kaikki alkaa sujua? Kehitys koettelee muotojen joustavuutta, ovatko ne kyllin taipuvia elämän vuoroveteen sovellettavaksi, kuten Clara Codd asian ilmaisee kirjassaan Elämän ajaton viisaus.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2017 Teosofinen seura ry