Kokemukset merkityksiksi

Jokaisen ihmisen henkinen elämä on sisäinen, yksityinen haaste ja tutkimusmatka, jossa jokainen yrittää ymmärtää oman elämänsä tarkoitusta. Henkisen elämän viettäminen on ennen kaikkea tulemista tietoiseksi siitä, että yksilön kohtalona on elää täysi elämä tavalla, joka on ominaista kullekin yksilölle. Monelle henkisyys on siinä mielessä positiivinen yksilöllinen kokemus, että se auttaa vapautumaan peloista fyysistä maailmaa kohtaan ja avaa mahdollisuuden solmia suhde jumalaiseen sellaisena kuin kukin sen käsittää.
On jännittävää, että ihmisen elämän tarkoitus on oppia tunnistamaan itsensä kaikessa, mikä häntä kohtaa. Erityisen tarkkaan pitää muistaa, että mitä vieraammalta jokin kohtaamamme asia näyttää, sitä varmemmin on syytä toivottaa se tervetulleeksi omanamme. Kyseessä on todennäköisesti jokin, jossa olimme osallisia niin kauan tai niin monta tapahtumaa sitten, ettemme muista, kuinka tämä asia lakkasi olemasta osa tietoista minuuttamme.
Persoonallisuus on työväline yksilöllisyytemme saattamiseksi kukkaan. Joskus tuntuu siltä, että elämä näkee suunnattomasti vaivaa saattaakseen yhteen asioita ainoana tarkoituksena yksilöllisen henkisen polkumme kirkastaminen. Samantapaiset tapahtumat toistuvat yhä uudestaan, näyttävät saman asian eri sivusärmän ja yrittävät herättää meitä ottamaan asia omaksemme. Elämä kuiskii, viittilöi ja lopulta suorastaan karjuu saadakseen huomiomme kääntymään meissä itsessämme käynnissä olevaan rakentumistyöhön.
Henkisen tiemme eväsleipien ainekset olemme itse sekä kylväneet että niittäneet. Karma toimii myllärinä, joka jauhaa myllyyn tuomamme jyvät jauhoiksi ja leipoo meille evässämpylät mukaan otettaviksi kulloisellekin maalliselle matkallemme. Usein on leipään pantu ”puolet petäjäistä”, mistä on peräisin kitkerä maku. Joskus löytyy eväspussista lämmin vehnäpulla sokeria päällä.
Luottamus elämään voimistuu aina, kun saamme sisimmässämme kiinni ajatuksesta, että kaikkiallisen hengen kipinä meissä, Itse, korkeampi olemuspuolemme tietää ja muistaa kuvion, jota meidän on tarkoitus kutoa kangaspuissamme jokaisella kuteiden ja loimien ristisidoksella. Fyysisellä tasolla elävinä katsomme vain kudelman nurjaa puolta.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
On jännittävää, että ihmisen elämän tarkoitus on oppia tunnistamaan itsensä kaikessa, mikä häntä kohtaa. Erityisen tarkkaan pitää muistaa, että mitä vieraammalta jokin kohtaamamme asia näyttää, sitä varmemmin on syytä toivottaa se tervetulleeksi omanamme. Kyseessä on todennäköisesti jokin, jossa olimme osallisia niin kauan tai niin monta tapahtumaa sitten, ettemme muista, kuinka tämä asia lakkasi olemasta osa tietoista minuuttamme.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2017 Teosofinen seura ry