Anna valosi loistaa

Päivän pidetessä pimeys luo puitteet erimuotoisten valojen loistaa. Kesän kaikenkattavan valoisuuden sijaan kiinnitän nyt huomiota valojen muotoon. Huomaan, että Stockmannin tavaratalon seiniin on jo kiinnitetty valoverkot. Kohta parvekkeet kukkivat joulun odotuksessa viritettyjä lamppurivejä. Olen ottanut varaslähdön. Pienet, kukanmuotoiset aurinkokennolamput loistavat parvekkeellani kauan auringonlaskun jälkeen. Ne nappaavat päiväsaikaan niukankin auringonvalon ja tarjoilevat sen nautittavakseni illan pimeydessä. Kuinka näppärää ja niin kaunista. Auringonvaloa uudessa pakkauksessa outoon aikaan.
Ihminen on valo-olento, sanotaan. Valosta olemme lähteneet ja valoon palaamme. Lataudumme fyysisestä ja henkisestä auringostamme, mutta sen lisäksi vaikutamme ulospäin säteilemäämme valoon jokaisella ajatuksellamme ja aikomuksellamme. Unohdamme helposti olevamme energian muuntajia ja valon värjääjiä. Auringosta saamamme energia yhtyy meissä siihen valoon, jota olemme itseemme ladanneet ja lähtee meistä eteenpäin muuntajamme kautta. Aina kun lähetämme valoenergiaamme ulospäin muutoin kuin elämää rakastaen ja siihen luottaen, on tuloksena epämukava olo, ikään kuin valo kaartaisi takaisin meihin ja pyytäisi saada tulla lähetetyksi uudestaan, tällä kertaa paremmin valon luonteeseen sopivin asentein.
Suomalaisen kesäillan valoisuus on hurmaava eikä jätä varjoon eksymiselle mahdollisuuksia. Olisimme mielellämme aina valoa loistavia, varjot poistavia kaikkiallisia valo-olentoja. Aurinkokennolla toimivana tuikkuna oleminen ei tunnu yhtään niin houkuttelevalta. Mieleen hiipii epäilys moisen pienen lampun hyödyllisyydestä. Mahtaako sitä kukaan edes nähdä tai tarvita? Mitä väliä sillä on, millä energialla lamppuni syttyy ja loistaa, saatamme kysyä.
Voisimme ottaa oppia tähtitaivaasta. On tähtiä, joiden tärkein tehtävä on pitää paikkansa ja heijastaa siltä paikalta heijastuvaa valoa. Tähti ei taida tietää, kuinka moni alhaalla maassa ottaa kulkunsa suunnan tähden paikaltaan säteilevän valon perusteella. Vaikka komeetat ja tähdenlennot näyttävät hienoilta, ne eivät toimita samaa tehtävää.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Voisimme ottaa oppia tähtitaivaasta. On tähtiä, joiden tärkein tehtävä on pitää paikkansa ja heijastaa siltä paikalta heijastuvaa valoa. Tähti ei taida tietää, kuinka moni alhaalla maassa ottaa kulkunsa suunnan tähden paikaltaan säteilevän valon perusteella.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2017 Teosofinen seura ry