Ajan hävittämisestä

Ego ja aika on parit. Kun ego häviää, häviää myös aika. Kun aika häviää, häviää myös ego. Ajan hävittäminen ei tarkoita kellon tai kalenterin käytöstä luopumista, vaan läsnäoloa kussakin hetkessä, teossa, tunteessa ja ajatuksessa. Egolla tarkoitan tässä mieltämme - tietoisuutemme, usein ainoana, asuinsijana. Eckhart Tolle tosin käyttää egostamme hurjalta kuulostavaa nimitystä ”ihmiskunnan kollektiivinen mielenvikaisuus”. Pidättäydyn sen käytöstä tässä lähinnä vain tilanpuutteen vuoksi. Nimityshän on osuva.
Enkä käytä edes sanaa aika aivan arkimerkityksessään, vaan tarkoitan mielemme aikakäsitystä. Sillä on vain kaksi aikamuotoa, menneisyys ja tulevaisuus. Mielemme työtä on siirtää menneisyyttä tulevaisuuteen. Nykyhetki on vain ylitettäväksi tarkoitettu este tai ponnahduslauta tulevaan.
Ego ei osaa olla läsnä ajassa, jota kutsumme sanalla NYT tai tarkemmin TÄSSÄ JA NYT. Tässä piilee keskittymisharjoitusten juju. Kun osaamme olla edes pienen hetken ilman, että annamme mielen siirtää menneisyyttä tulevaisuuteen, olemmekin oma itsemme emmekä enää mielemme eli egomme.
Egottomuus on lähempänä kuin aavistammekaan. Sen sijaan että vaalisimme ajatusta siitä ajasta joskus tulevaisuudessa, kun olemme henkisesti niin kehittyneitä, että itsettömyys eli alemman itsemme, egomme, mielemme pitäminen vain tarpeellisena työvälineenä sujuu meiltä luonnostaan, kannattaakin siirtää ego syrjään nyt olemalla tietoisena läsnä joka hetkessä. Tätä yrittäneenä myönnän, että se on vaivalloista. Aloittelijan on tehtävä päätös olla tai toimia tietoisena, tässä ja nyt, ilman menneisyyttä tai tulevaisuutta lähes puolen minuutin välein. Mutta voi, kuinka se maksaakaan vaivan! Kiire katoaa, kun lakkaan ravaamasta ajatuksineni menneisyyden ja tulevaisuuden väliä. Energiatehokastakin se on, kun pidän kiinni siitä, mitä teen enkä vertaile tilannetta, suoritusta tai itseäni mihinkään entiseen, mahdolliseen tulevaan enkä toisiin ihmisiin. Palamme usein loppuun tavoitteen
saavuttamisessa, ei tekemisessä. Stressi on varma merkki egon paluusta myös heidän kohdallaan, jotka onnistuvat ainakin ajoittain olemaan niin läsnä, että ego väistyy, sanoo läsnäolon taidon maailmanmestari Eckhart Tolle.
Kun koittaa aika, jolloin toiminta väistyy ja on tarkoitus vertailla suoritustani, teen senkin tietoisena siinä hetkessä enkä anna mieleni rynnistää etsimään syyllisiä menneisyydestäni tai ympäristöstäni. Toisinaan maistelen tietoisena tässä ja nyt -tilannetta, toisin sanoen miltä minusta tuntuu. Silloin annan egollekin suunvuoron ja kuuntelen, mutta varon uskomasta joka sanaa.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Stressi on varma merkki egon paluusta myös heidän kohdallaan, jotka onnistuvat ainakin ajoittain olemaan niin läsnä, että ego väistyy, sanoo läsnäolon taidon maailmanmestari Eckhart Tolle.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2017 Teosofinen seura ry