Tilaa liikkua vain sisäänpäin

Uuden suunnan elämälleen löytäneet kuvaavat tapahtumaa useimmiten tilanteeksi, jossa entiset keinot oli käytetty loppuun tai tie tuntui nousevan pystyyn eikä vaihtoehtoja ollut näköpiirissä. Kuvaus on osuva, sillä vain alemman itsemme vaietessa voi korkeammalla olemuspuolellamme olla mahdollisuuksia saada sanomansa kuulluksi. Tavallisesti se käyttääkin hetken salamannopeasti hyväkseen, sillä kokemus on osoittanut, ettei mielen hiljaisuus ja tulkintojen loppuminen kestä kauaa. Henkinen löytyy vasta, kun ei ole tilaa liikkua muualle kuin sisäänpäin.
Ne, jotka ovat löytäneet itselleen uuden elämää kantavan ajatuksen, toisin sanoen lähteneet kulkemaan ns. henkistä tietä ajatustaan tietoisesti toteuttaen, kuvaavat ratkaisua lopulta aina yhtäkkiseksi. Se ei ole harkiten ja vaihtoehtoja punniten tehty valinta, vaan pikemmin kuin hyppy pois entiseltä polulta. Hyppy ei voi olla asteittainen. Se joko tapahtuu tai ei. Kun on hypännyt pois entisestä suunnasta uuteen, ei ole kyseessä entisen tietoisuuden jatkuminen, vaan laajentuminen uuteen suuntaan. Uuden henkisen elämän ajatuksen puhutellessa meitä olemuksemme syvyydessä on
kyse uuden mutaation siemenen heittämisestä mielen alueella. Siemenen putoaminen on yhtäkkinen kertatoimi, itäminen, kasvu ja kukinta elämänikäinen prosessi.
Uusi henkinen ajatus tai suunta tuntuu aluksi helpotukselta etenkin umpikujakokemuksen jäädessä taakse, mutta sen tulee olla myös innostava tai
virkistävä, nostattaa tunteita, sillä tietyn intensiteetin, lähes intohimon syntyminen on välttämätöntä, jotta jaksaisimme. Henkiset pyrkimykset ilman intensiteettiä, tulta, ovat uuvuttavia harjoituksia. Sitä paitsi intensiteetti hakee omat toteuttamiskeinonsa. Intensiteetti, tuli, on osoitus aatteen tulemisesta yksilöllisesti omaksi.
Henkisen tien kulkeminen vaatii omien yksilöllisten arvojen löytämistä ja kehittämistä. Se on mahdollista vasta jättämällä taakse arvot, joita vaalimme vain siksi, että yhteisömme tai gurumme on niin opettanut. Henkisen tien kulkeminen perustuu vapaudelle eikä sitä ei ohjaa ulkoinen eikä sisäinen auktoriteetti. Kulkija on omillaan ja ottaa vastuun teoistaan, myös karmansa ja alitajuntansa puolesta. Kun kykenee katsomaan sitä, mitä elämä tuo keskeyttämättä tai tulkitsematta, se näyttää tien karman vaikutuksien yli. Karma lakkaa estämästä henkisellä tiellä kulkemista. Se muuttuu tieksi.
Henkisen tien kulkeminen on toimivan suhteen luomista elämän kanssa ja tehokasta kommunikointia yhteyden löytämiskokemuksesta oma itsemme eri aspektien välillä ja miksei myös muitten ihmisten kanssa. Henkinen ihminen elää hetkestä toiseen eikä tarvitse edellistä eikä seuraavaa hetkeä, jotta olisi, mitä on. Elämä elää eläjää.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Henkisen tien kulkeminen vaatii omien yksilöllisten arvojen löytämistä ja kehittämistä. Se on mahdollista vasta jättämällä taakse arvot, joita vaalimme vain siksi, että yhteisömme tai gurumme on niin opettanut. Henkisen tien kulkeminen perustuu vapaudelle eikä sitä ei ohjaa ulkoinen eikä sisäinen auktoriteetti.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2018 Teosofinen seura ry