Lempeys on kova läksy

Ympäröivän yhteiskunnan, kanssaihmisten ja jopa koko ihmiskunnan kollektiivisen tyhmyyden päivittely on ymmärrettävää, kun on itse saanut silmiään avatuksi syyn ja seurauksen lain vaikutuksien suhteen. Tiedon lisääntyessä monen on vaikea enää lukea itseään samaan joukkoon niiden kanssa, joiden näkemys ihmisyydestä rajoittuu tämänkertaisen inkarnaation fyysisen tason etujen tavoitteluun ja joiden asenne tuntuu pilaavan kaikkien muidenkin suorituksen. Onko tässä mitään toivoa, kun suuri osa ihmiskunnasta ei tunnu ymmärtävän mitään, huokaa moni aidosti huolissaan.
Pelkkä vajavaisen ympäristön sietäminen on meille useimmille kova läksy. Kymppi plussan ja papukaijamerkin siitä saisi vasta, kun osaisi katsoa lempeydellä sielunsa ikkunoista ulospäin. Miten vaikeaa onkaan kokea todeksi, että valo, joka loistaa oman selkäni takaa ja tekee minulle mahdolliseksi nähdä ikkunoitteni ulkopuolisen maailman avarammin, loistaa myös niiden ikkunoiden takana, joissa pimennysverhot
ovat alasvedettyinä eikä ikkunoitakaan ole pesty aikoihin.
”Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira”, totesi jo Nummisuutarien Esko Aleksis Kiven näytelmässä. Maailman tyhmyydestä räkyttäminen ei totisesti ole loppunut, päinvastoin rakkikoiran vainumme on vain terästynyt. Se huomaa erehtymättömän tarkasti, missä mennään pieleen ja kenen syy se on. Oman näkemyksen avartuminen tuo mukanaan lähes vastustamattoman halun opettaa, kertoa, kuinka asiat oikeasti ovat. Opettaja hehkuu opettamisen intoa, koska muistaa, kuinka paljon esimerkiksi tieto henkisistä totuuksista ja karman laista selkeytti omaa näkemystä. Taisipa mieleen pujahtaa ajatus, miksi kukaan ei kertonut minulle tästä aikaisemmin. Vasta tarkempi muisteleminen osoittaa, että vihjeitä kyllä tarjottiin, mutta enpä ollut valmis ottamaan niitä vastaan. Nyt muistelen kiitollisina niitä lempeitä sanoja ja katseita, joilla tyhmän rajoittuneeseen asenteeseeni suhtauduttiin.
Annie Besant ja C W Leadbeater totesivat aikoinaan kirjoituksissaan Teosofisesta Seurasta, että sen tavoitteena ei niinkään ole tarjota jäsenistölle mentaalista kehitystä kuin kohottaa niitä, jotka ovat vastaanottavaisia buddhisille vaikutuksille ja herättää heidän sensitiivisyytensä spiraalin suurempien käänteiden suhteen. Buddhitason tieto eli viisaus ei ulkoista havaitsemiensa epäkohtien syitä yhteiskuntaan tai muihin ihmisiin. Räkyttävä rakkikoira rauhoittuu viisaaksi vahtikoiraksi, todelliseksi kultaiseksi noutajaksi tositoimissa.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Pelkkä vajavaisen ympäristön sietäminen on meille useimmille kova läksy. Kymppi plussan ja papukaijamerkin siitä saisi vasta, kun osaisi katsoa lempeydellä sielunsa ikkunoista ulospäin. Miten vaikeaa onkaan kokea todeksi, että valo, joka loistaa oman selkäni takaa ja tekee minulle mahdolliseksi nähdä ikkunoitteni ulkopuolisen maailman avarammin, loistaa myös niiden ikkunoiden takana, joissa pimennysverhot
ovat alasvedettyinä eikä ikkunoitakaan ole pesty aikoihin.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2018 Teosofinen seura ry