Mutta kun… jos vain…

Kaikki ehdollistettu johtaa kärsimykseen, opettaa buddhalainen totuus. Teksteissä asia todetaan useimmiten vielä tarkemmin: ihmismielen aikaansaama ehdollistaminen johtaa kärsimykseen. Kun oikein yksinkertaistetaan, saadaan tulokseksi, että
ehdollistaja kärsii.
Ehdollistamme asioita lisäämällä toteamuksiimme, ajatuksiimme tai suunnitelmiimme päälauseen perään sivulauseen, joka alkaa tutulla konjunktiolla: ettei vaan… kunhan vain… mitä jos… jos edes kerran… kun silloinkin… varmasti jos… jne. Kun mielemme ehtii muodostamaan kuvan siitä, kuinka asioiden pitäisi olla tai kuinka ne olivat joskus menneisyydessä, syntyy samalla valmius verrata lopputulosta odotuksiin ja niiden toteutumiselle annettuihin ehtoihin. Eikä ehdollistaminen tarkoita vain pahan ilman lintuna olemista ja pettymykseen valmistautumista, vaikka pessimistihän ei pety… Myös optimistinen ja sinänsä mahdollisesti aivan realistinen menestyksen odotus ehdollistaa ja altistaa kärsimykselle tai oikeastaan on kärsimistä. Mieli alkaa siirtää menneisyyttä tulevaisuuteen ja arvelee jo, ettei varmaan kauan kestä ennen kuin… tai jos nyt tällä kertaa, niin entäs seuraavalla kerralla… Arvottavat adjektiivit kuten hyvä, huono, onnistunut, epäonnistunut ja tykkään - en tykkää -ajattelu kertovat ehdollistumisemme luonteesta. Kärsijä on siellä, missä vertailijakin. ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin,
kun …”
Eri filosofiat ja uskonnot tarjoavat vaihtoehtoja kärsimyksestä eroon pääsemiseksi. Yhdessä hävitetään kärsijä, toisessa annetaan kärsimykselle uusi nimi. Eräänä tienä voi olla myös ehdollistamisen vähentäminen tai jopa lopettaminen. Kaikille tavoille yhteistä on tilanteelle avoimena oleminen ilman ehtoja tai määreitä. Lisää muutoksia, huokaa moni. Muutos on lähes loputtomasti esillä työelämässä, taloudessa kuin perheessäkin ilmastosta puhumattakaan. Meille tarjotaan muutosvalmennusta ja varoitetaan muutosvastaisuudesta. Useimmiten muutos tarkoittaa entisestä luopumista
ja uuden ottamista sen tilalle. Mutta emmehän me todellisuudessa muutosta tarvitse, vaan muuttumista, muuttumisen sietämistä ja muuttumisen aikaansaamista. Muuttuminen voi olla toinen nimi myös ihmisessä itsessään tärkeimmälle eli
integraatiolle, yhteensovittamiselle ja kokonaistamiselle. Yhteensovittaminen ei ehdollista lopputulosta, vaan toimii tilan antamiseksi kaikille osatekijöille kokonaisuuden määräämässä suhteessa.
En anna elämän epäonnistua siinä, mitä se minulle tarjoaa. Kommentoin vain päälausein ilman adjektiiveja.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Mutta emmehän me todellisuudessa muutosta tarvitse, vaan muuttumista, muuttumisen sietämistä ja muuttumisen aikaansaamista.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2018 Teosofinen seura ry