Deevat ja ihmiset kehittyvät rinta rinnan

Miltä tuntuisi elää rakenteeltaan sellaisena, että maailmankaikkeuden suuri kehityssuunnitelma muodostaisi oman tajunnan sisällön? Kosminen harmonia olisi kuin hermoston rakenne, jolla aistitaan maailmaa. Silloin se, mistä on lähtöisin ja miten itse kuuluu kosmiseen ympäristöön, ei olisi tietoa, jonka voi unohtaa tai jättää huomiotta, vaan käyttöjärjestelmä, jolle kaikki perustuisi. Miten mikäkin asia on täydellisimmin oma itsensä, olisi pohtimatta kirkkaasti ja luonnollisesti tajunnassa. Et voisi kuvitellakaan, miltä tuntuu elää niin, ettei tajunta kokisi koko ajan yhteyttä alkulähteeseensä. Sinulle ei olisi luonnollista, että muoto rajoittaa tajuntaa. Olisit tottunut siihen, että asia on päinvastoin: tajunnan kuuluu ympäröidä muoto. Jos näin olisi, olisit deeva (luonnonhenki) etkä ihminen.
Deevat ovat muodon matriisin ylläpitäjinä aineelle ja energialle ja kaikelle, mitä ihminen keksii niistä tehdä. Deeva on parhaimman lopputuloksen prototyypin perussävelen ylläpitäjä ja rakennusaineen rakentumisen mahdollistaja, jotta kehitys olisi tapahtuisi. Aina valmiina olemaan siltana ja mahdollistajana, kun aineesta tai energiasta kuuluu kutsu. Aina valmiina sisällyttämään muiden tekijöiden aiheuttamat olosuhteitten muutokset prototyyppiin ja tekemään uuden parhaimman muotin. Mikä suurenmoinen palvelutehtävä! Deeva ei osaa olla samalla tavalla aloitteen tekijänä kuin ihminen, mutta kuuntelee korvat höröllä, missä päin sitä kutsuttaisiin. Deevat vasta opettelevat luojiksi, kohdentamaan tajuntansa, minne itse haluavat. Me ihmiset, heidän kanssakulkijansa opettelemme kehittymään tietoisesti.
Deevat eli luonnonhenget jäävät usein meiltä teosofisissa yhteyksissä keijukaisasteelle. No ei nyt sentään, sanoo joku, muistammehan sentään enkelit. Harvoin kuitenkaan syvennymme perehtymään siihen, miten ihmisten ja deevojen kehityslinjat leikkaavat ja kuinka ja missä voimme oppia toisiltamme. Deevakunta tarkkailee meitä oppiakseen lisää tietoisuuden ”rajoittamisesta” johonkin itse valittuun kohteeseen ja toiminnan valitsemista sen mukaan. Me ihmiset voimme harjoitella ”deeva-asennetta”: oman, kullakin hetkellä kokonaisuuteen kuuluvan tehtävän hoitamista hiljaisesti ja sopusointuisesti ja ylimaalliselta tuntuvaa tyyntä hyväksymistä: kaikki on täydellistä universumissa.
Päätimme Uranus-looshissa sukeltaa tähän maailmaan kesälooshimme kokouksissa. Tulkaa mukaan!
Deevakesää kaikille!
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Deevat vasta opettelevat luojiksi, kohdentamaan tajuntansa, minne itse haluavat. Me ihmiset, heidän kanssakulkijansa opettelemme kehittymään tietoisesti.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2018 Teosofinen seura ry