Paluu juurille

Teosofisen liikkeen ytimessä on HPB:n kautta saadut, Viisauden Mestareiden opetukset – aikain viisaus, joka ei vanhene. Sanat, joilla niitä esitetään, ja työtavat, joilla niitä välitetään, voivat muuttua vuosien varrella, mutta henki, joka on niiden takana, ei muutu. On tärkeää pitää juuret elävänä. Puun juuret ovat näkymättömissä maan alla, mutta ilman niitä maan päällä oleva puun näkyvä osa ei olisi elinvoimainen.
Julkaistu Teosofi-lehdessä 2/2018 Ylisihteeriltä-palstassa
Seuran vuosikokous valitsi minut uudeksi Suomen osaston ylisihteeriksi Helsingissä 14.4.2018. Tätä kirjoittaessani monenlaiset ajatukset risteilevät mielessäni opetellessani uusia tehtäviä. Vuosikokouksessa ei ollut lisäkseni muita ylisihteeriehdokkaita. Se on valitettavaa ja liittyy käsittääkseni laaja-alaiseen ilmiöön Seurassa: iso osa jäsenistöstä alkaa olla kohtalaisen iäkästä ja uusien tekijöiden löytäminen on haasteellista. Vastuu Seurassa tehtävästä työstä jakaantuu muutamien, yhä harvenevien työntekijöiden hartioille. Se tarkoittaa, että on yhä uudelleen kysyttävä, mikä on olennaista teosofiassa. Mikä on Teosofisen Seuran tärkein tehtävä 2000-luvun Suomessa ja maailmassa? On paljon asioita, joita olisi hyvä tehdä ja joille olisi tarvetta. Kuitenkin ajan ollessa hyvin rajallista on voimavarat käytettävä siihen, mistä on kaikista eniten hyötyä ihmiskunnalle. Erotuskyky on välttämätön ominaisuus.
Elämme nopeiden muutosten aikakautta. Yhteiskuntamme ei ole enää sama kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Nopeat muutokset tuntuvat hallitsemattomilta. Menemme kohti tuntematonta, ja ihmismieli täyttää tuntemattoman erilaisilla uhkakuvilla. Sanotaan, että nykyinen teknologian edistyminen on muinaisen Atlantiksen kehityksen toisintoa. Se herättää kysymyksiä, mihin suuntaan olemme menossa.
Teosofisen liikkeen varhaisina vuosina 1800-luvun lopulla A.P. Sinnett ja joukko muita henkilöitä sai kirjeitä opettajilta, joita kutsutaan Viisauden Mestareiksi. Näiden kirjeiden joukossa on ”Mahachohanin kirje”, joka on usein kuvattu Teosofisen Seuran perustamiskirjaksi. Mahachohanin näkemyksen mukaan aatteet hallitsevat maailmaa. 1800-luvun lopussa heiluri oli liikahtanut sokeasta taikauskosta kohti materialismia, minkä Mahachohan pelkäsi johtavan ennen näkemättömään tuskaan. Kirjeen mukaan teosofia on ainut, joka voi tuoda tasapainon näiden kahden vastakkaisen voiman välille.
Paljon onkin tapahtunut maailmassa Seuran perustamisen jälkeen ja teosofiset ideat ovat muuttuneet entistä yleismaailmallisemmaksi. YK:n ihmisoikeuksien julistus nosti vuonna 1948 yleisen veljeyden keskeiseksi teesikseen. Jälleensyntyminen on tuttu idea suurimmalle osalle länsimaalaisista, ja karma on sana, joka kulkee nuorten suussa ja nykymusiikissa – vaikkakaan termien takana olevaa viisautta ei ole syvällisesti ymmärretty. Kasvissyöjien määrä kasvaa vauhdilla, ja EU:n kehittymisen myötä on hankala kuvitella, että Euroopassa enää sodittaisiin.
Tärkein työ tehdään näkymättömässä maailmassa ajatusten tasolla. Suuret muutokset eivät tapahdu itsestään, vaan niiden eteen pitää työskennellä määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Me pääsemme tänä päivänä monessa asiassa helpolla ja unohdamme, kuinka paljon meitä edeltävät teosofien sukupolvet (ennen ja jälkeen Seuran perustamisen) ovat joutuneet ponnistelemaan ja kärsimään vakaumuksensa ja periaatteidensa vuoksi. Meidän on hyvä muistaa edeltäjiemme suuri työ, sillä ilman heitä, emme olisi koskaan löytänyt henkisen polun äärelle tässä elämässä.
Tätä kirjoittaessa juhlitaan H.P. Blavatskyn (HPB) kuolinpäivän (8.5.1891) kunniaksi vietettävää Valkoisen lootuksen juhlaa. Ilman HPB:tä emme lukisi tänään tätä lehteä, ei olisi Seuraa, eikä meillä olisi tällaista ainutlaatuista mahdollisuutta lähestyä Viisauden Mestareiden opetuksia. Kun pohdimme, mikä on Teosofisen Seuran tarkoitus tänä päivänä, on ehkä hyvä palata liikkeen juurille. Teosofisen liikkeen ytimessä on HPB:n kautta saadut, Viisauden Mestareiden opetukset – aikain viisaus, joka ei vanhene. Sanat, joilla niitä esitetään, ja työtavat, joilla niitä välitetään, voivat muuttua vuosien varrella, mutta henki, joka on niiden takana, ei muutu. On tärkeää pitää juuret elävänä. Puun juuret ovat näkymättömissä maan alla, mutta ilman niitä maan päällä oleva puun näkyvä osa ei olisi elinvoimainen. Kun juuret ovat kunnossa, sopeutuu puu vuodenaikojen vaihteluun ja kasvattaa joka vuosi uuden vuosikasvun. Joku oksa voi kuihtua ja kuolla pois, mutta se kuuluu kehitykseen. Kasvaa toisia oksia, ja toiset oksat vahvistuvat. Kuitenkin jos juuret kuolevat, on koko puu mennyttä.
Kirjoittaja Janne Vuononvirta
Janne Vuononvirta, Suomen osaston ylisihteeri
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2018 Teosofinen seura ry