Ikuisuus vai jatkuvuus

Joulun sanoma kertoo mahdollisuudesta tulla tietoiseksi siitä, että on erottamaton osa kaikkeutta. Sanotaan, että talvipäivänseisaus avaa erityisen suotuisan ajan sen tajuamiseen, että on osa kaikkea. Se on erityisesti maapallon asukkaille suunnattu tehostettu markkinointikampanja, koska maan asukas ei helposti luota olevansa ikuinen henki. Hengen ikuisuuden, aluttomuuden ja loputtomuuden tarjoamat mahdollisuudet eivät tunnu alemmasta itsestämme houkuttelevilta. Ikuisuuden asemesta pitäisimme enemmän jatkuvuudesta, kaiken muun kanssa yhtä olemisen sijaan olisimme mieluummin se tuttu minä muiden yhtä tuttujen minuuksien kanssa ilman katkoksia, muutoksia ja eroja.
Mutta joulun sanoma ei kerro persoonallisuuden kuolemattomuudesta, vaan tietoisuuden heräämisestä suhteen, että kaikki on saman hengen ilmentymää. Nykyinen hengen muoto aineessa on parasta, mikä on mahdollista ja eteenpäin ollaan menossa. Kaikki kasvu ja kehitys merkitsee aiemman muodon hylkäämistä ja tekemistä ravintoliuokseksi, josta kehittyneempi muoto versoo. Siemen kuolee vihreän verson tieltä tuottaakseen jälleen jonkin ajan kuluttua uuden siemen uuden verson kasvamista varten.
Aiemman tason tietoisuus omasta itsestä ja maailmakaikkeudesta on samalla tavoin aina elatusalusta uudelle, entisestä poikkeavalle tietoisuudelle. Meissä oleva henkisen heräämisen siemen ei lakkaa kasvamasta uuden tason tietoisuudeksi. Entinen liittyy kiinteäksi osaksi uutta kasvamalla sen sisään täysin muotoaan muuttaneena. Ilman alempaa ei ole korkeampaa. Erilaistuminen ei ole kasvuyhteyden katkeamista.
Ihmisen tarina on kertomus ihmisen ja perimmäisen kaikkeuden välisestä suhteesta. Näin on koko ihmiskunnan ja sen jokaisen yksilön kohdalla. Evoluutiokehitys ei kerro mistään muusta eikä myöskään ihmisyksilön oma elämäntarina. Tuntuu hassulta, mutta ikään kuin kaikki, mitä teemme, vastaisi kysymykseen, mitä mieltä olet ikuisuudesta. Etsimme sitä usein yrittämällä etsiä takeita sen jatkuvuudelle, joka on jo ilmennyt ja jonka tunnemme. Nämä keinot estävät meitä tajuamasta yhteyttämme kaikkeuteen, mutta ei ole kovin helppoa vakuuttaa alemmalle itselleen, että kannattaa jatkaa matkaa, vaikka se merkitsee “vanhan Aatamin” varmaa kuolemaa. Joulu on tilaisuus yrittää puhua alempi itsemme mukaan seikkailuun.
Riemullista antautumista Valon voitolle!
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Mutta joulun sanoma ei kerro persoonallisuuden kuolemattomuudesta, vaan tietoisuuden heräämisestä suhteen, että kaikki on saman hengen ilmentymää. Nykyinen hengen muoto aineessa on parasta, mikä on mahdollista ja eteenpäin ollaan menossa. Kaikki kasvu ja kehitys merkitsee aiemman muodon hylkäämistä ja tekemistä ravintoliuokseksi, josta kehittyneempi muoto versoo. Siemen kuolee vihreän verson tieltä tuottaakseen jälleen jonkin ajan kuluttua uuden siemen uuden verson kasvamista varten.
Aiemman tason tietoisuus omasta itsestä ja maailmakaikkeudesta on samalla tavoin aina elatusalusta uudelle, entisestä poikkeavalle tietoisuudelle. Meissä oleva henkisen heräämisen siemen ei lakkaa kasvamasta uuden tason tietoisuudeksi. Entinen liittyy kiinteäksi osaksi uutta kasvamalla sen sisään täysin muotoaan muuttaneena. Ilman alempaa ei ole korkeampaa. Erilaistuminen ei ole kasvuyhteyden katkeamista.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry