Kaikessa on aina kaikki muukin

Mietin joskus itsekseni, millainen olisi Salainen oppi ”uudelleenkirjoitettuna” meidän ajallemme. Entäpä jos nykyajan H. P. Blavatsky saisi tehtäväkseen välittää nykymaailmalle saman ajatussisällön kuin Salaisessa opissa? Tosiasiassa Salaisen opin totuudet ja periaatteet kirjoittuvat parhaillaan meidän ajallemme monissa uusissa teoksissa, vaikka niiden tekijätkään eivät siitä mitään tiedä. Kun filosofi, kirjoittaja tai tutkija kirjoittaa omasta erikoisalastaan siten, että hän on sisäistänyt ajatuksen siitä, että olemme kaikki yhtä, teosofiset perustotuudet kirjoittuvat uudelleen. Tälle on tosin yksi ennakko-ehto: kirjoittajan ’kaikki’ on oltava riittävän laaja, ainakin enemmän kuin vain ihmiskunta.
Mielen raja-aitoja vapauttava esimerkki uusista ”teosofisista” kirjoista on Emanuele Coccian Kasvien elämä. Sekoittumisen metafysiikkaa. Jo otsikko vihjaa siihen suuntaan, että nimestään huolimatta tätä kirjaa ei pidä luetteloida kasvitieteen puolelle. Maailmamme on kasvien maailma ja niiden ehdoilla elämme, koska vain ne osaavat muuttaa auringonvaloa meille sopivaksi ravinnoksi.
Kasvin elämänvaiheiden kuvaamista apuna käyttäen onnistuu monen vaikeaselkoisen ihmiskunnan olemukseen kuuluvan asian selkiyttäminen. Sana ’ykseys’ kirkastuu uudella tavalla, kun tajuaa, että happipitoisen aineen, jota tarvitsen keuhkojeni täytteeksi koko ajan, on joku valmistanut. Kaikki, mikä meissä on, on jo jonkun tai jonkin elämää, ja päinvastoin. Emme voi olla missään paikassa ilman, että tämä paikka on meissä.
Kirjoittaja tuulettaa raikkaasti meidän ihmisten käsityksiä ihmiskunnan edelleen heikosta aurinkokeskeisyydestä. Olemme auttamattoman maakeskeisiä, vaikka Aurinko on elämämme. Emme suostu nostamaan katsettamme maasta taivaalle, tähtiin, avaruuteen. Koko avaruus ei ole meille muuta kuin asuinkelvotonta maata, vaikka itseasiassa asumme taivaalla, yhden siellä pyörivän kappaleen pinnalla. On olemassa vain taivasta, ja me olemme siellä. Saisimme uuden näkökulman ekologiaankin, jos suostuisimme edes vähentämään maaperän keskeisyyttä olemassaolomme perusteissa, sanoo Emanuele Coccia. Elämme ilmakehässä, emme maassa.
Taivas ja avaruus näkyy meille ilman valtakuntana. Ilman eli hengityksen/hengen kautta toteutuu kaiken ykseys kirjaimellisesti. Ilma ympäröi ja kannattelee meitä ulkopuoleltamme, mutta tulee sisällemme ja on siis meitä mitä suurimmassa määrin. Kun hengitämme ”omaa” ilmaamme ulospäin, siitä, mikä oli sisältöämme, tuleekin ulkopuoltamme. Astiasta tulee sisältöä ja sisällöstä astia. Ne ovat yhtä ja samaa, vaikuttavat koko ajan toisiinsa. Jos me sisällymme aatmaan, on aatman oltava myös meissä.
Jos ihminen kokisi maailman kuten kasvi, hänelle kaikki olisi yhtä ja samaa maailmaa, erilaista ainetta, mutta ei erillisten kuorten sisällä. Kasvit ehdottavat meille omaa elämänfilosofiaansa: missä ei ole mahdollista liikkua, toimia tai valita, siellä voi kohtaaminen tapahtua vain siten, että muuttuu itse.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Elämme ilmakehässä, emme maassa.
Taivas ja avaruus näkyy meille ilman valtakuntana. Ilman eli hengityksen/hengen kautta toteutuu kaiken ykseys kirjaimellisesti. Ilma ympäröi ja kannattelee meitä ulkopuoleltamme, mutta tulee sisällemme ja on siis meitä mitä suurimmassa määrin. Kun hengitämme ”omaa” ilmaamme ulospäin, siitä, mikä oli sisältöämme, tuleekin ulkopuoltamme. Astiasta tulee sisältöä ja sisällöstä astia. Ne ovat yhtä ja samaa, vaikuttavat koko ajan toisiinsa. Jos me sisällymme aatmaan, on aatman oltava myös meissä.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry