Alaspäinen ja ylöspäinen kaari

Kauan sitten löysin taiji-harjoitukset, ja niistä tuli tapani meditoida. ”Löytää” ei ehkä ole oikea sana, sillä kiinalaisen korkeakoulun liikunnanopettaja ei jättänyt meille oppilailleen löytämiseniloa, vaan pani tomerasti meidät opettelemaan tätä erikoista kiinalaista liikuntamuotoa. ”Se tekee hyvää sisäisille ristiriidoille”, sanoivat monet vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa elävät kiinalaiset. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, mitä tämä tarkoitti.
Taiji-harjoituksen ”hiipivät” liikkeet noudattavat iskujen ja potkujen liikeratoja, mutta suoritetaan täysin ilman vauhtia tai lihasponnistusta hitaasti ja hallitusti. Keskivartalon painopiste kertoo, kuinka pitkälle eteenpäin voi kurottua kaatumatta nenälleen tai kuinka syvälle itseensä voi antaa vastavoiman tulla kaatumatta selälleen. Samat liikkeet toimivat samoin periaattein ihmissuhteissa ja suhtautumisessa elämään. Otamme vastaan toisten liikkeiden voimia, ja työnnämme vuorostamme toisten vastaanotettavaksi meistä lähtevää energiaa.
Taijin painonsiirto etummaiselta jalalta taimmaiselle ja takaisin ja käden kaariliike, jossa ojennus eteenpäin on vain osa liikettä taaksepäin, uurtaa äänettömästi ihmismieleen radan, jota ajatus voi käyttää: laskeutuminen alaspäin kohti moninaisuutta on osa kohoamista kohti ykseyttä. Moninaisuus, joka hylkii ykseyttä, kuolettaa voimansa samoin kuin pyrkimys ykseyteen kieltämällä moninaisuus. Maallinen on taivaallista ja taivaallisuus maallista. Se Yksi, jonka haluan löytää, on löydettävissä vain silloin, kun en juokse karkuun enempää montaa kuin Yhtäkään. Tai oikeastaan tilanne on vieläkin ristiriitaisempi. Jos kiellämme perin pohjin moninaisuuden, materian arvon ja tavoittelemme Yhtä, henkeä, löydämme sen näinkin vain huomataksemme, että löytyminen merkitsee moninaisuuden hyväksymistä. Ja kaikessa moninaisuudessa on aina Yksi.
Länsimainen, erotteluun taipuvainen rationaalinen mieli kohahtaa heti takajaloilleen tällaisen ”ympäripyöreyden” edessä. Mielen opettaminen sietämään epämääräisyyttä ja epävarmuutta on henkisen tien kulkijan jokapäiväinen tehtävä. Taiji-harjoitusten pyöreät liikeradat kertovat liikemuistin avulla mielelleni, että se, mitä se on äkkiseltään valmis nimittämään liikkeeksi taaksepäin, onkin osa liikettä eteenpäin. Mieli harjaantuu ainakin pitkittämään aikaa, jolloin heittäytyy itsevarmana muodostamaan mielipidettä senhetkisen tilanteen perusteella. Kuvaannollisesti kymmeneen laskeminen tai yön yli nukkuminen on hyvä, muttei vielä riitä. Mieli on opetettava katsomaan tyynesti tilanteita, joissa sillä ei ole aavistustakaan, kuinka niissä käy tai mitä niissä on tapahtumassa. Tämä ei estä toimintaan ryhtymistä, kun sen aika koittaa. On vain totutettava itsensä siihen, ettei etukäteen tiedä, mikä on sen toiminnan nimi, johon ajan tullen ryhtyy. Tämä on vaikeampaa kuin luulisi, sillä mielemme rakastaa nimien antamista asioille.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Mielen opettaminen sietämään epämääräisyyttä ja epävarmuutta on henkisen tien kulkijan jokapäiväinen tehtävä. Taiji-harjoitusten pyöreät liikeradat kertovat liikemuistin avulla mielelleni, että se, mitä se on äkkiseltään valmis nimittämään liikkeeksi taaksepäin, onkin osa liikettä eteenpäin. Mieli harjaantuu ainakin pitkittämään aikaa, jolloin heittäytyy itsevarmana muodostamaan mielipidettä senhetkisen tilanteen perusteella. Kuvaannollisesti kymmeneen laskeminen tai yön yli nukkuminen on hyvä, muttei vielä riitä. Mieli on opetettava katsomaan tyynesti tilanteita, joissa sillä ei ole aavistustakaan, kuinka niissä käy tai mitä niissä on tapahtumassa. Tämä ei estä toimintaan ryhtymistä, kun sen aika koittaa. On vain totutettava itsensä siihen, ettei etukäteen tiedä, mikä on sen toiminnan nimi, johon ajan tullen ryhtyy. Tämä on vaikeampaa kuin luulisi, sillä mielemme rakastaa nimien antamista asioille.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry