Kolmannen osapuolen väliintulo

Kohtaamme toisinaan elämässä konfliktitilanteita, joissa meille ei tunnu olevan tarjolla kuin huonoja tai suorastaan vääriä ratkaisuja. Mieli listaa vaihtoehtoja ja vertailee niiden hyviä ja huonoja puolia yhä uudestaan ja uudestaan. Mielen rationaalinen puoli alkaa jo hermostua: täytyyhän olla jokin muu valinnanmahdollisuus. Vaikkei ratkaisua löydy, pyristelemme parhaamme mukaan pakoon kiusallisesta tunteesta. Onneksi konflikti osaa asiansa ja pitää meitä lujasti otteessaan. Se on nimittäin korkeamman asialla ja aikoo suoriutua sille uskotusta tehtävästä kunnialla.
Kyseessä on klassinen avaus uudelle vaiheelle tiedostamisessa. Itse isolla i-kirjaimella/Elämä isolla e-kirjaimella/Jumala/kohtalo/dharma/karma (kukin pyyhkiköön yli itselleen tarpeettoman) on tarkoituksella loihtinut tiellemme tilanteen, johon ei ole ratkaisua. Kun rationaalisen mielen ja alemman itsen näkökulmasta tarjolla on vain vääriä ratkaisuja tai ei-ratkaisuja, tarkoituksena onkin lyödä alempi itse kanveesiin ottamaan hetkeksi lukua. Tilanteen on määrä särkeä alemman itsen ja rationaalisen mielen illuusio siitä, että sen pitäisi aina löytää ratkaisu asioihin. Konfliktin tehtävä on pakottaa ihminen luottamaan kolmannen, tuntemattoman osapuolen väliintuloon. Ajattelemme helposti, että niin kutsuttu kolmannen osapuolen väliintulo tarkoittaa ratkaisun tai vaihtoehdon löytymistä, jota emme itse keksineet. Mutta entäpä jos luottamus tarkoittaakin, että väliintulija onkin kyky tai halu ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat, luottamusta uskaltaa sanoa: nyt en tiedä, mitä tehdä, ja se tekee kipeää.
Jotta tietoinen elämämme ei kivettyisi, henkinen keskuksemme, Itse tarvitsee jatkuvasti uutta virtausta elävästä lähteestä. Virtauksen hana on alemman itsen puolella. Jos emme muista avata sitä, elämästämme on vaarassa tulla mekaanista entisen toistamista. Myös elämämme henkinen sisältö ja henkiset harjoitukset voivat muuttua mekaanisiksi. Syynä saattaa olla esimerkiksi se, että alamme ottaa itsemme ja harjoitustemme päämäärän liian vakavasti. Leikki ja mielikuvituksen käyttö unohtuu liian pitkäksi aikaa. Tarinoiden, satujen, runojen ja vertausten symboliikka on korkeamman mentaalitason ajattelun ruokaa siinä, missä abstraktisen merkityksen tai teoreettisen filosofisen perustan näkeminenkin. Piinaava epätietoisuus tahtoo pakottaa ihmisen tuntemaan tunteitaan eikä aina vain menemään vauhdilla eteenpäin ratkaisua etsien. Itse isolla i-kirjaimella löytyy usein silloin, kun ratkaisua ei löydy.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Myös elämämme henkinen sisältö ja henkiset harjoitukset voivat muuttua mekaanisiksi. Syynä saattaa olla esimerkiksi se, että alamme ottaa itsemme ja harjoitustemme päämäärän liian vakavasti. Leikki ja mielikuvituksen käyttö unohtuu liian pitkäksi aikaa. Tarinoiden, satujen, runojen ja vertausten symboliikka on korkeamman mentaalitason ajattelun ruokaa siinä, missä abstraktisen merkityksen tai teoreettisen filosofisen perustan näkeminenkin. Piinaava epätietoisuus tahtoo pakottaa ihmisen tuntemaan tunteitaan eikä aina vain menemään vauhdilla eteenpäin ratkaisua etsien. Itse isolla i-kirjaimella löytyy usein silloin, kun ratkaisua ei löydy.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry