Ulkoisen ja aineen ote

Oman sisäisen maailman merkitys tai merkityksettömyys korostuu, kun yhteydet meitä ympäröivään ulkoiseen maailmaan syystä tai toisesta heikkenevät. Elämäämme hallitseva dualismi antaa periksi odottamattomalla tavalla. Henkisen tien kulkijalle tarkoitettujen opetusten nauttijan ennakkoasenteena on aina odotus siitä, että dualistisen olemassaolon jyrkät erot aineen ja hengen välillä tasoittuisivat hengen saadessa yliotteen aineesta. Mutta virustilanne onkin pakottanut meidät näkemään, että erot voivat tasoittua myös siksi, että emme enää voi pitää kiinni kaikista aineellisen ja fyysisen elämän muodoista ja toimintatavoista. Henkiselle, merkitykselle ja filosofialle muodostuu reitti sisällemme. Hengen ote meistä ei tämän vuoksi välttämättä voimistu, mutta aineellisten asioiden merkitys elämämme sisältönä joutuu uuteen tarkasteluun. Lisäksi virustilanteen luoma harjoitus ei ollutkaan pikamatka, vaan kyseessä näkyy olevan maraton. Jokaisen oman sisäisen maailman on astuttava yhä uudelleen ja uudelleen korvaamaan ulkoisen maailman normaalisti tarjoamaa sisältöä.
Fyysinen maailma, kehomme, yhteiskuntamme, maamme, maailmamme ja maapallomme pitävät lujasti kiinni meistä tai oikeastaan tietoisuudestamme. Silloinkin, kun ulkoinen maailma etääntyy meistä, se pitää meitä otteessaan. Huomaamme ja muistamme ulkoisten vaikutelmien ja kokemusten puutteen ja ikävän. Joidenkin mielen se valtaa aivan kokonaan. Niin luja on tämä ote, että meidän on vaikea ymmärtää, mitä filosofit tai psykologit oikeataan sanovat, kun he väittävät, että meidän fyysinen maailmamme on vain meissä heijastuva kuva tai käsitys. Yhteisestä kuvasta ei kannata puhua. Heijastus on henkilökohtainen. Elämme jokainen omassa kuvassamme maailmasta. Fyysisen ja ulkoisen ote ei ehkä sittenkään ole niin vahva kuin kuvittelemme. Jos kuvassamme elämästä ja maailmasta on kyse ”vain” itse muodostamastamme kuvasta ja käsityksestä, niin luulisi olevan helppoa muuttaa sitä tarvittaessa. Näin onkin, mutta edellisen lauseen tärkein sana on ’tarvittaessa’. Tarve muuttaa käsitystä ei synny helposti, tarve olla muuttamatta voittaa sen usein mennen tullen. Meillä tuntuu olevan lähes synnynnäinen vastenmielisyys kokea aineellinen ja fyysinen elämä jonain muuna kuin ainoana tosi elämänä. Sitä se onkin meissä elävälle sielulle, hengelle, monadille, jonka on opittava yhä uudestaan olemaan henki yhä erilaisemmassa aineessa.
Fyysinen maailma ja kaikki sen aspektit tekevät henkiselle kehityksellemme suuren palveluksen pitäessään meidät tiukasti otteessaan. Aineen kosketus tietoisuuteen on se, josta evoluutio muodostuu. Kaikki tunteet ja ajatukset ovat nekin ainetta ja koskettavat tietoisuuttamme. Myös me kosketamme ainetta suuntaamalla siihen ajatusten, tunteiden ja tekojen energiaa ja ottamalla jälleen vastaan kosketuksemme aikaansaaman reaktion.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Fyysinen maailma ja kaikki sen aspektit tekevät henkiselle kehityksellemme suuren palveluksen pitäessään meidät tiukasti otteessaan. Aineen kosketus tietoisuuteen on se, josta evoluutio muodostuu. Kaikki tunteet ja ajatukset ovat nekin ainetta ja koskettavat tietoisuuttamme. Myös me kosketamme ainetta suuntaamalla siihen ajatusten, tunteiden ja tekojen energiaa ja ottamalla jälleen vastaan kosketuksemme aikaansaaman reaktion.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry