Häviääkö hyvyys aina

Ennen kuin ihminen osaa tai haluaa tahtoa hyvää muille oman edun kustannuksella, hänen olemuspuoltensa on koostuttava aineksista, jotka ovat riittävässä määrin vastaanottavaisia ykseyttä tukeville vaikutteille. Vielä teknisemmin ilmaistuna hänen käyttövälineittensä täytyy olla riittävässä määrin monadin hallinnassa. Meissä oleva jumalkipinä ei missään vaiheessa unohda, mitä varten tälle matkalle ihmisyyteen lähdettiin: oppimaan henkisen ykseysihanteen sovittamista yhteen Maa-planeetan olosuhteitten kanssa. Maaelementin ja ilmaelementin yhteensovittuminen ei tapahdu helposti. Maahan kuuluva pelkää ilman korkeuksissa ja haluaa palata maaemon turvaan. Ilma taas tukehtuu, jos se hautautuu liian pitkäksi aikaa liian syvälle maahan.
Monadin tarkoituksista huolimatta moni meistä pettyy matkallaan ja kysyy, miksi kaikki kauniina ja ylevänä ajatuksena alkanut muuttuu ennen pitkää arkiseksi ja vaikeastitoteutettavaksi, ellei suorastaan irvikuvakseen. Häviääkö hyvä aina? Joutuuko hyväntahtoisuus aina vähemmän hyvän hyödyntämäksi? Palaan aiemminkin esittämääni ajatukseen riittävän nopeasti kertyvän kriittisen massan tarpeellisuudesta. Satunnaiset auttavat teot ja ajatukset eivät mene hukkaan, mutta muutoksen vakiinnuttamiseksi niitä pitäisi kertyä riittävän tiuhaan tahtiin, jotta me ihmiset näkisimme, että kyseessä on suunta, josta on apua meille kaikille, ja johon kannattaa liittyä.
Niin kutsutun ”hyväntahtoisuusprosentin”, ”kiusaamisesta- kieltäytymisprosentin” tai ”kohteliaisuusprosentin” tulisi nousta riittävän nopeasti, ettei kävisi niin, että prosenttia kohottavatkin väsyvät yrittämään, kun tulosta ei kuulu. Kun tahto hyvään leviää liian hitaasti, se jättää tilaisuuksia niille, jotka haluavat käyttää toisten hyväntahtoisuutta hyödykseen. Karkeampi, alempi nappaa usein hienojakoisemmassa olevan energian, vahvistaa sillä itseään ja menee menojaan. Moni on sitä mieltä, että hyvyyden voima tarjoutuu liian usein itse varastettavaksi, joten syyttäköön itseään siitä, ettei siihen uskota.
Mutta hyvyys ei katoa, vaan kätkeytyy. Se muuttuu kukasta siemeneksi, uppoutuu maaperään, johon se on laskettu ja aloittaa siellä itämisprosessin. Siementen kylvämistä ei ole tarpeen lopettaa vain siksi, ettei ole mahdollista kylvää suoraan kukkivia kukkia. Karkeampi aines peittää joksikin aikaa hienojakoisemman, mutta sehän oli tarkoituskin: henkisten ihanteiden ilma on saatettava maan aineksen kanssa yhteyteen. Siitähän on kysymys henkisen tietoisuuden evoluutiossa.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Hyvyys ei katoa, vaan kätkeytyy. Se muuttuu kukasta siemeneksi, uppoutuu maaperään, johon se on laskettu ja aloittaa siellä itämisprosessin. Siementen kylvämistä ei ole tarpeen lopettaa vain siksi, ettei ole mahdollista kylvää suoraan kukkivia kukkia. Karkeampi aines peittää joksikin aikaa hienojakoisemman, mutta sehän oli tarkoituskin: henkisten ihanteiden ilma on saatettava maan aineksen kanssa yhteyteen. Siitähän on kysymys henkisen tietoisuuden evoluutiossa.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry