Aineen ja hengen suhde on aineen suhde Itseen

Ihmisen kehityksen henkisellä tiellä sanotaan olevan aineeseen samaistumisen vähittäistä heikentymistä. Jotkut puhuvat hengen voitosta aineesta, vaikka oikeastaan ei ole kyse voitosta, vaan suhteesta. Aineen suhde henkeen on ihmisessä sama kuin korkeamman itsen eli Itsen ja aineen välinen suhde. Fyysisen puolen suhde henkiseen syntyy ihmisessä Itsen kautta.
Ihmistietoisuuden evoluutiossa aineen ja hengen suhdetta mitataan niitä yhdistävän sillan aineksien määrällä tai niiden puuttumisella. Silta rakentuu sekä aineesta että hengestä, ja rakentaminen tapahtuu alemman ja korkeamman yhteistyönä, johon molemmat tarjoavat omia rakennusaineitaan. Kumpikin kurottaa toistaan kohti, ja se, saavatko ne kiinni toisistaan, riippuu aineenpuolen yläreunan ohentumisesta ja hengenpuolen ”alareunan” aistimasta hienoisesta vetovoimasta, joka henkii alakerrasta. Itse on silta, joka voi kasvaa alemman itsen satunnaisista pitkospuista komeaksi riippusillaksi. Ilman alemman puolen aloitetta ei henki voi kasvattaa mitään sillaksi kelpaavaa. Riippusilta rakennuspiirustuksineen joutuu odottamaan ”yläkerrassa”, kunnes ihmisen kyseessä ollen alempi itse on valmis ohentamaan fyysiseen ja aineelliseen samaistumista käsityksissään ihmisestä ja elämästä.
Henkinen kehittyminen voi perustua vain ihmisen vapaaseen tahtoon ja valintaan. Hengen voitosta aineen yli ei oikeastaan voi olla kysymys, sillä hengen ylimpään määräysvaltaan perustuva ohjailu ja virheiden estäminen tekisi kehittymisen mahdottomaksi. Henki voi vain kärsivällisesti odottaa, että aine on valmis yhteyteen. Monenlaiset elämäntapahtumat voivat edistää sitä, että alempi itse kuin vahingossa antaa tilaa niin kutsutulle kolmannelle mahdollisuudelle. Näin tapahtuu helpoimmin tilanteissa, joissa ihmiselle ei tunnu jäävän vaihtoehtoja, tai kun hänen pelkonsa virheiden tekemistä kohtaan hellittää ja hän antautuu elämän seikkailuun leikkimielisen uteliaana.
Aine ja henki eivät voi muodostaa ilman kolmatta mitään, mitä kutsuisimme suhteeksi, sillä ne ovat saman asian kaksi puolta ja muuttuvat toinen toisekseen, kun tarkastelutaso vaihtuu. Yhden henki on toiselle ainetta, ja mikä on ainetta yhdelle, on henkeä toiselle. Alemman tietoisuudentason henkinen on korkeammalta tasolta katsottuna karkeaa ainetta. Kun kaikki elämä on yhtä, ei kukaan eikä mikään voi koskaan olla tekemisissä minkään muun kuin itsensä kanssa. Meissä valo etsii valoa tekemällä valintoja, vaikkei koskaan ole ollut itsestään erossa. Valintamme ovat peilejä, jotka näyttävät meille itsemme, joka ei muutoin tulisi näkyviimme.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Henkinen kehittyminen voi perustua vain ihmisen vapaaseen tahtoon ja valintaan. Hengen voitosta aineen yli ei oikeastaan voi olla kysymys, sillä hengen ylimpään määräysvaltaan perustuva ohjailu ja virheiden estäminen tekisi kehittymisen mahdottomaksi. Henki voi vain kärsivällisesti odottaa, että aine on valmis yhteyteen. Monenlaiset elämäntapahtumat voivat edistää sitä, että alempi itse kuin vahingossa antaa tilaa niin kutsutulle kolmannelle mahdollisuudelle. Näin tapahtuu helpoimmin tilanteissa, joissa ihmiselle ei tunnu jäävän vaihtoehtoja, tai kun hänen pelkonsa virheiden tekemistä kohtaan hellittää ja hän antautuu elämän seikkailuun leikkimielisen uteliaana.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2022 Teosofinen seura ry