Toukasta perhoseksi

Pidämme usein karmaa syyllisenä siihen, millainen persoonallisuus meillä on käytettävissämme tässä inkarnaatiossa. Karma voi olla nykytilanteen aikaansaaja, toimeenpanija ja syy. Mutta syy ei saisi olla tekosyy olla ottamatta entistä omaksi, osaksi tämänkertaisia rakennusaineita. Silloin, kun jokin asenteemme tai suhtautumistapamme tuntuu olevan epäsoinnussa nykyisen elämäntilanteemme kanssa, tulemme liian harvoin ajatelleeksi, että olemme ehkä juurruttaneet sen itseemme täysin erilaisessa ympäristössä ja eri aikakautena. Entsyymikäsiteltynä se hajoaa ravinnoksi nykyiselle.
Kehittyminen tietoisesti kasvavaksi henkiseksi olennoksi tapahtuu samoin kuin toukan muuttuminen perhoseksi. Muutosprosessi tapahtuu hitaasti ja näkymättömissä. Ensin aletaan erittää vanhaa muotoa ja tottumuksia hajottavia entsyymejä, jotka tekevät entisestä uuden ravintoa. Uusi elämänkatsomus, laajempi kuva itsestä kokonaisuuden osana voi toimia entistä hajottavana entsyyminä. Luottamus voi olla koetuksella, kun entinen alkaa kadota eikä uudesta ole vielä tietoakaan. Elämä pitää kuitenkin huolen siitä, että toukan muuttuminen perhoseksi kulkee eteenpäin.
Menneisyys on ihmisen tietoisuudenkehityksen rakennusainetta ja tarvittaessa entsyymienerittäjä. Teosofian opetusten mukaan ihmisen menneisyys on paljon laajempi kuin mitä tämän inkarnaation fyysisestä iästä voisi päätellä. Menneissä elämissä muissa kulttuureissa ja toisenlaisissa yhteisöissä eläneinä ja nykyisestä poikkeavaa opetusta saaneena muodostamamme mielipiteet, vaalimamme asenteet ja harjoittamamme taidot ovat nekin aktiivista menneisyyttämme. Niihin on tarkoitus erittää entsyymejä, jotka tekevät niistä ravintoa uudelle, kun alamme kiinnostua huomion kiinnittämisestä henkiseen elämäämme.
Ihmisen rakenteen tunteminen niin henkiseltä kuin aineelliselta puolelta katsottuna toimii hyvänä entsyymirauhasena. Oman tämänkertaisen persoonallisuuden tarkkaaminen arkipäivän touhuissa on erinomaista harjoitusta itsetuntemukseen. Sillä ei tosin voi lisätä todellisen henkisen itsemme tuntemusta, mutta ymmärrys siitä, että ei ole pelkästään persoonallisuutensa, on jo hieno alku. Se voi aika helposti johtaa näkemään, että persoonallisuus ominaisuuksineen on jotain, jota ns. todellinen ihminen käyttää työvälineenään. Persoonallisuudesta reagointiominaisuuksineen löytyy myös katkaisija, jota kääntämällä autopilotti kytkeytyy pois ja automaattiset, menneeseen perustuvat asenteet ja ratkaisut saavat entsyymisuihkun ja muuttuvat uuden rakennusaineeksi.
Pidämme usein karmaa syyllisenä siihen, millainen persoonallisuus meillä on käytettävissämme tässä inkarnaatiossa. Karma voi olla nykytilanteen aikaansaaja, toimeenpanija ja syy. Mutta syy ei saisi olla tekosyy olla ottamatta entistä omaksi, osaksi tämänkertaisia rakennusaineita. Silloin, kun jokin asenteemme tai suhtautumistapamme tuntuu olevan epäsoinnussa nykyisen elämäntilanteemme kanssa, tulemme liian harvoin ajatelleeksi, että olemme ehkä juurruttaneet sen itseemme täysin erilaisessa ympäristössä ja eri aikakautena. Entsyymikäsiteltynä se hajoaa ravinnoksi nykyiselle.
Menneisyytemme kautta olemme yhtä ihmiskunnan yhteisen kehityshistorian kanssa ja niiden kanssa, jotka kulkevat jäljessämme, koska ovat lähtenee matkalleen myöhemmin kuin me. Rakentaessamme toukkaitsestämme perhosta olemme toteuttamassa ihmiskunnan kehityksen tulevaisuutta ja olemme yhtä niiden kanssa, jotka kulkevat edellämme, koska ovat lähteneet matkalle ennen meitä.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry