Väriterapiaa

Yhteistyöryhmän keskustelutilaisuudessa viime viikolla virisi vilkas mielipiteidenvaihto pahan vastustamisesta. Näkemykset kääntyivät voittopuolisesti siihen suuntaan, ettei kannattaisi ensisijaisesti ryhtyä vastustamaan pahaa, vaan olisi mieluummin asetuttava ”hyvän” puolelle ja annettava sen hoitaa välinsä ”pahan” kanssa. Yhtä voimakkaasti tuotiin esiin kanta, että ”pahan” vastustaminen on ihmisen velvollisuus eikä saa alistua mihin tahansa. Ns. hyvän ja ns. pahan suhteellisuudesta oltiin yhtä mieltä: on vaikea antaa ehdotonta mielipidettä siitä, mikä kussakin tilanteessa on ns. hyvää, mikä ns. pahaa.
Teosofiassa puhutaan toisinaan valkoisista ja mustista voimista, jotka pyrkivät valloittamaan itselleen toimintamahdollisuuksia, joskin eri menetelmin. ”Mustat” voimat haluavat pitää värinsä puhtaana pyrkimällä eliminoimaan sekaan tunkevat muut sävyt. Yhtenäisyys ja yksituumaisuus luodaan ja säilytetään olemalla valppaana poikkeavien ilmiöiden suhteen ja tekemällä niiden eteneminen vaikeaksi. ”Valkoiset” voimat pyrkivät pitämään värinsä puhtaana sulkemalla sisäänsä muut sävyt ja antamalla näin syntyvän kokonaisuuden vaikuttaa yhtenäisyyttä synnyttäen. Erilaisesta toimintatavasta johtuen ”mustat” vaikuttavat oikeastaan kaiken aikaa voitokkaammilta, koska värin liudentumista ja tai sävyjen sekoittumista ei sallita. ”Valkoinen” sen sijaan ei näytä oikeastaan millään hetkellä olevan ehdottoman puhdasta, vaan heijastaa prosessia harmaan eri sävyin. Joskus ”valkaisu” on niin hidasta, että menetämme uskomme koko prosessiin. Ainoa, mikä liudentuu, tuntuu olevan valkoisen hohtavuus. Mukaan otettu poikkeava sävy saa lisää voimaa ja hohtaa entistä poikkeavampana valkoisen rinnalla.
Tämä ei kuitenkaan muuta ”valkoisen” toimintataktiikkaa. Kaiken ulottuvilla olevan mukaanottaminen, sisällyttäminen ja sen myötä syntyneiden uusien arvojen ja näkemysten pitäminen alkuperäisen valkoisen laajennuksina on ja pysyy henkisen kehityksen taktiikkana, jos kerran uskomme kaiken ykseyteen. Mikäli aiemmin vallinnut yksivärisyys jossain tilanteessa horjuu, on vain annettava värien sekoittua uudeksi sävyksi. Ykseysajattelu ei voi jäädä odottamaan ykseydenvastaisen muuttumista kokonaan ennen kontaktia, vaan sen on alistuttava siedätyshoitoon ja oltava aktiivinen ympäristönsä altistamisessa itselleen. ”Valkoisen” on suostuttava siihen, että ilman ”mustaa” ei olisi ”valkoistakaan”.
Sekä ihmisyksilön että ihmiskunnan kehittyminen tietoisuudeltaan kaiken ykseyden ymmärtäväksi tapahtuu ”valkoisen” taktiikalla eli antamalla valonsa loistaa. Kaikki, mikä koskaan on noussut kehityksessään seuraavalle askelmalle, on siirtymävaiheessa näyttänyt puhtautensa menettäneeltä ”valkoiselta”.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Kaiken ulottuvilla olevan mukaanottaminen, sisällyttäminen ja sen myötä syntyneiden uusien arvojen ja näkemysten pitäminen alkuperäisen valkoisen laajennuksina on ja pysyy henkisen kehityksen taktiikkana, jos kerran uskomme kaiken ykseyteen. Mikäli aiemmin vallinnut yksivärisyys jossain tilanteessa horjuu, on vain annettava värien sekoittua uudeksi sävyksi. Ykseysajattelu ei voi jäädä odottamaan ykseydenvastaisen muuttumista kokonaan ennen kontaktia, vaan sen on alistuttava siedätyshoitoon ja oltava aktiivinen ympäristönsä altistamisessa itselleen. ”Valkoisen” on suostuttava siihen, että ilman ”mustaa” ei olisi ”valkoistakaan”.
Sekä ihmisyksilön että ihmiskunnan kehittyminen tietoisuudeltaan kaiken ykseyden ymmärtäväksi tapahtuu ”valkoisen” taktiikalla eli antamalla valonsa loistaa. Kaikki, mikä koskaan on noussut kehityksessään seuraavalle askelmalle, on siirtymävaiheessa näyttänyt puhtautensa menettäneeltä ”valkoiselta”.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2022 Teosofinen seura ry