Ulkoisen vaikutus sisäiseen

Me henkisen kehittymisen kilvoittelijat korostamme sisäistä usein jopa ulkoisen merkitystä vähätellen. Ulkopuolisen arvo sisäiselle kehitykselle on kuitenkin mittaamaton. Ulkopuolista tarvitaan herättämään sisäinen vastaamaan maailmalle omasta puolestaan. Ihmismonadin kehitys on alkuun pelkkää ulkopuolisen tajuamista. Kaikkiallinen tajunta muuttuu yksilölliseksi tietoisuudeksi rajoittumalla sisäiseen ja ulkoiseen. Ulkopuolinen painaa ihmismonadia kuin kallio puristaa hiiltä. Ja vaikkei hiili kykene reagoimaan ulospäin omaehtoisesti, se muuttaa itseään paineen vaikutuksesta – timantiksi.
Kasvikunnassa monadin vastaanottamat ulkoiset ärsykkeet ovat monipuolisempia kuin mineraalin. Pelkästään sitä koskettavien elementtien lukumäärä kasvaa. On tuulta, vettä, ihmisten, eläinten ja muitten kasvien kosketusta. Kaikki kosketukset saavat aikaan jotakin kasvissa. Vaikkei se pääse liikkeelle, se voi muuttaa kasvusuuntaansa, haaroittua, suojautua ja näin vaikuttaa omaehtoisesti ympäristöönsä.
Eläinkunnassa monadi ei ole enää kahlittu paikalleen. Se voi päättää, mihin tahtoo suuntautua. Mitä moninaisemmat ja voimakkaammat ovat ulkoiset ärsykkeet, sitä suuremmat ovat mahdollisuudet kehittää omaa itseään lajinsa ainutlaatuisena edustajana.
Me ihmiset kehitymme edelleen kuin kivi, kasvi tai eläin sen lisäksi, että kehitymme ihmislajin mahdollisuuksia hyödyntäen. Olemme vaihdellen tilanteissa, joissa ei voi tehdä muuta kuin katsoa sivusta, mihin suuntaan meitä ehkä ollaan kutsumassa. Toisinaan voimme sentään taivuttaa varttamme kuin kasvi ja pehmentää ulkoisen vaikutusta pintaamme tuntien samalla, kuinka käsityksemme omasta itsestämme ja ulkopuolisesta selkeytyy. Joskus meiltä odotetaan eläinten ketteryyttä: jalat alle ja pakoon, suojaan.
Ihmisenä meiltä odotetaan kykyä antaa tarpeen tullen odotusten mennä menojaan ja suhtautua ulkopuoliseen suurena opettajana. Ihmisen kuuluu hallita kaikki erilaiset kehityshistoriamme meille opettavat tavat suhtautua ulkopuoliseen ja kyetä vaihtelemaan niitä tilanteen mukaan kiinnittymättä mihinkään niistä edes ’periaatteen’ vuoksi. Paikallaanpysyminen ei ole arvokkaampaa kuin paikan vaihtaminen, kun tilanne mielestämme niin vaatii. Valinta on kehittymisen työkalu. Mitä suurempi valikoima, mistä valita, sitä osuvampaa on kehittyminen.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Ihmisenä meiltä odotetaan kykyä antaa tarpeen tullen odotusten mennä menojaan ja suhtautua ulkopuoliseen suurena opettajana. Ihmisen kuuluu hallita kaikki erilaiset kehityshistoriamme meille opettavat tavat suhtautua ulkopuoliseen ja kyetä vaihtelemaan niitä tilanteen mukaan kiinnittymättä mihinkään niistä edes ’periaatteen’ vuoksi. Paikallaanpysyminen ei ole arvokkaampaa kuin paikan vaihtaminen, kun tilanne mielestämme niin vaatii. Valinta on kehittymisen työkalu. Mitä suurempi valikoima, mistä valita, sitä osuvampaa on kehittyminen.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2022 Teosofinen seura ry