Suhteellisuuden ylistys

Kyselemme toisinaan, mikä on minun dharmani. Etsimme silloin usein yhtä sanaa, tehtävää, missiota tai visiota, joka kertoisi tyhjentävästi, mitä pitäisi tehdä. Dharma on kuitenkin enemmän prosessi kuin määritelmä. Se on meissä jokaisessa ilmennyksensä saavan evoluutiotason harmonista ilmausta parhaillaan käynnissä olevassa elämänprosessissa. Dharmamme ei ole hukassa tai ei vielä löytynyt. Olemme dharmamme joka hetki, emmekä pysty sitä kadottamaan.
”Dharmaattisuus” ei tarkoita, että on hyväksyttävä kaikki ja suhtauduttava passiivisena sivustakatsojana kaikkeen. Dharmaamme kuuluu, että voimme halutessamme käydä vastarintaan tai pikemminkin aktiivisesti edistämään jotain asiaa. Samalla meidän tulee kuitenkin pitää näppimme erossa siitä, että hyvän asian edistämisen sijaan pääasiaksi muodostuu vastakkaista mielipidettä edustavien lukumäärän vähentäminen.
Dharma on montaa asiaa, mutta eräs selitys on aika osuva: dharma on asioiden suhde muihin asioihin. Se on aina oikea, vaikkei ehkä moraalisesti oikein, mutta oikea siinä mielessä, että se sopii kyseessä olevaan tilanteeseen parhaimmalla mahdollisella tavalla, kun ottaa huomioon muut tekijät kuten menneisyyden, josta tilanteeseen on tultu.
Kaikki on suhteellista, toteamme usein. Tämä toteamus tukahduttaa tavallisesti ainakin kriittisen keskustelun, koska sen katsotaan viestivän, että mitään ei voi tai kannata tehdä, koska kaikki näkemykset ovat omalla tavallaan oikeassa. Passivoidumme helposti tilanteissa, joissa oikeastaan voisi toimia ”dharmaattista” suhteellisuudentajua osoittaen.
”Dharmaattisuus” ei tarkoita, että on hyväksyttävä kaikki ja suhtauduttava passiivisena sivustakatsojana kaikkeen. Dharmaamme kuuluu, että voimme halutessamme käydä vastarintaan tai pikemminkin aktiivisesti edistämään jotain asiaa. Samalla meidän tulee kuitenkin pitää näppimme erossa siitä, että hyvän asian edistämisen sijaan pääasiaksi muodostuu vastakkaista mielipidettä edustavien lukumäärän vähentäminen. Voi tuntua ensi alkuun vaikealta tehdä ero asian ja sitä edustavien mielipiteiden välillä, mutta kun alkaa kiinnittää siihen huomiota, ottaa askeleen eteenpäin erottelukyvyn jalossa taidossa.
Dharma on totuutta, jopa totuus, muttei yksi ja ainoa ja samanlainen kaikille tai edes samanlainen ihmiselle eri elämänkäänteissä. Se on tieto asioiden todellisista ja elävistä suhteista sellaisina kuin ne ovat, tässä mielessä oikeassa suhteessa kaikkeen muuhun. Kun asioihin suhtaudutaan ”dharmaattisesti”, suhde muihin ympärillä oleviin asioihin ei ole keinotekoisesti muunneltavissa ulkoapäin. Dharma on tilanteeseen sopivaa ja siinä mielessä sopusointuista ilmausta. Tämä tuo asian lähelle toista dharmasta usein käytettyä nimitystä ’velvollisuus’. Se on tilanteen synnyttämä mahdollisuus toimia tilanteen viitoittamalla tavalla.
Kyselemme toisinaan, mikä on minun dharmani. Etsimme silloin usein yhtä sanaa, tehtävää, missiota tai visiota, joka kertoisi tyhjentävästi, mitä pitäisi tehdä. Dharma on kuitenkin enemmän prosessi kuin määritelmä. Se on meissä jokaisessa ilmennyksensä saavan evoluutiotason harmonista ilmausta parhaillaan käynnissä olevassa elämänprosessissa. Dharmamme ei ole hukassa tai ei vielä löytynyt. Olemme dharmamme joka hetki, emmekä pysty sitä kadottamaan.
Kaiken suhteellisuus on kuin kaiken ykseys. Sen ajatteleminen saa konkreettisen mielen lyömään pari kierrosta tyhjää ja huokaamaan kärsimättömänä kaiken epämääräisyyttä. Mutta suhteellisuus ja ykseys edustavatkin sielun tason kosketusta. Harjoittelun avulla konkreettinen mielikin tottuu löytämään ”dharmaattisia” toimintamahdollisuuksia ilman ehdottoman totuuden vaatimusta.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2022 Teosofinen seura ry