Viisaus ja tieto

Pohdimme looshissa viisauden ja tiedon eroa. Virittäjänä oli väite, että tieto karttuisi vähitellen, mutta viisaus olisi yhtäkkistä. Jottei keskustelu olisi mennyt aivan viisauden määrittelyjen esittämiseksi, lähdimme liikkeelle ajatuksesta, että viisaus olisi elämän lakien tuntemusta ja soveltamista. Teosofisissa kirjoituksissa elämän lait tai elämänlait korvataan usein kirjoittamalla vain sana Laki isolla kirjaimella. Viisaus olisi tämän mukaan Lain tuntemusta ja soveltamista.

Yksi laki koko elämää varten kuulostaa juhlalliselta ja vaikeasti hahmoteltavalta, olemmehan oppineet syyn ja seurauksen laista, luonnonlaeista, vastaavuudenlaista (”niin ylhäällä kuin alhaalla”) jne. Olisiko jotain, joka sisältää kaiken, mitä pitkä luettelommekin? Laki kaiken elämän ykseydestä voisi olla hyvä ehdokas. On vaikea löytää mitään, mitä ajatus ”kaikk’ elämä on yhtä’, ei säätäisi elämässämme. Mitä lakia tahansa elämässämme tulemme rikkoneeksi, sen takaa paljastuu rikkomus ykseydenlakia vastaan. Totuttelemme pelonsekaisella kunnioituksella opetukseen, että jokainen ajatuksemme, tunteemme ja tekomme vaikuttaa aina kaikkeen. Opettelemme ottamaan vastaan iskuja ja ”bumerangeja”, joiden lähettäjiä emme tiedä olevamme. Ja helpottuneina opimme käyttämään ykseydenlakia rauhan ja hyvän tahdon vahvistajana. Jos kerran jokainen ajatuksemmekin vaikuttaa kaikkeen, niin vaikutusmahdollisuuksiemme kasvamisesta on todella syytä iloita.

Kaiken ykseyden näkeminen ja ymmärtäminenkin on helppoa, sen mukaan eläminen ei. Auttaako tieto viisauden sytyttämisessä? Suuresta tietomäärästäkään ei sinänsä kasva viisautta eli elämänlakien tuntemusta, ellei synny ajatusta tiedon soveltamisesta. Tieto on erinomainen työhypoteesi, olettamus, jota on jopa hauska kokeilla. Teosofisen tiedon soveltamisesta elämänohjeena saa vilkkaan keskustelun aikaan teosofien piirissä. Kaikilla on kokemusta siitä, mikä alkoi muuttua elämässä ensimmäisten haparoivien ajatuskokeilujen jälkeen, kun oli esimerkiksi antanut itselleen luvan ajatella, että elämä ei olekaan kertakäyttötuote.

Viisauden ”syttymiseen” tarvitaan kaksi eri tasoa, alemman itsen konkreettinen tieto ja tämänkertaisen inkarnaation kokemus ja korkeamman itsen ajan ja paikan rajoituksista vapaa, vertauskuvallinen, kaikkiin inkarnaatioihin sovellettavissa oleva tieto ja kokemus. Alemman on hiukan kurotettava ylöspäin, jotta korkeampi nappaa siitä kiinni ja vetää mukaan varastoon, jonka sisältö ei katoa, vaan jonka saamme mukaamme seuraavassakin inkarnaatiossa.

Vain tietoa voidaan opettaa, viisaus on aina henkilökohtaista, eikä viisaskaan opettaja voi siirtää omaa viisauttaan oppilaan omaisuudeksi. Voimme seurata tietojemme kertymistä alkeistiedoista keskitason kautta täydellisiin tietoihin, mutta viisaudesta ei ole eri tasoja, emmekä koskaan tiedä, kuinka kaukana tai lähellä olemme intuitiosta esimerkiksi jonkin elämänlakeihin kuuluvan ajatuksen suhteen. Jokainen asia on oivallettava itse, asia kerrallaan. Mutta yhtäkaikki, oivallus elämästä yllättää aina iloisesti, ja silloin huomaa, kuinka tämä kaikki saattaa sittenkin maksaa vaivan!