Looshi vai keskustelupiiri?

Uranus-looshin vuosikokouksen päätteeksi käytiin vapaata keskustelua siitä, käymmekö torstai-iltaisin looshissa vai aikuisten elämänkatsomuksellisessa keskustelupiirissä. Keskustelun tarpeen ovat synnyttäneet uusien tulijoiden kysymykset siitä, mitä looshit ovat. Uudet tulijat ovat ymmällä sen suhteen, millä perusteella pitäisi omalla kohdalla ratkaista, mihin looshiin liittyä. Ystävällinen kehotus käydä tutustumassa looshiin osallistumalla sen kokouksiin saattaa edelleen jättää vastaamatta, millä perusteella ratkaista asia omalla kohdalla.

Tiedän nyt puhuvani ongelmasta, joka koskee vain pääkaupunkiseutua. Muualla ei esiinny valinnanvaikeutta Teosofisen Seuran looshin suhteen; hyvä, jos paikkakunnalla toimii edes yksi. Monesti käytäntö ratkaisee asian: looshi valikoituu viikkokalenterin mukaan ainoana iltana, johon voi vielä lisätä jonkin aktiviteetin tai ainoana, jolloin on luvassa lapsenvahti.

Mutta mitä eroa on looshilla ja aikuisopiston opinto-piirillä, vai onko, tai pitäisikö edes olla? Aivan alun perin looshi oli eriö, aitio, johon siirryttiin pois kuuloetäisyydeltä puhumaan meidän tapauksessamme henkisistä asioista, jotka olivat tärkeitä vain niille, jotka olivat tavalla tai toisella ilmaisseet toisillekin aihepiirin tärkeyden omalle henkilökohtaiselle elämälleen. Tästä syntyi osallistujien kesken alustava luottamuksen ilmapiiri. Tämä oli tärkeää silloin, jos keskusteltiin helposti väärinkäsitystä synnyttävistä, ympäröivälle maailmalle vieraista asioista.

Looshin ovella kysyttiin aikojen alussa tunnussanaa. Tunnussanan tietäminen oli osoitus siitä, että asianomainen oli ollut yhteydessä johonkin looshin toimihenkilöön, joka oli virkansa puolesta suorittanut jonkinlaisen katselmuksen tulijan ajatuksista looshin suhteen. Usein tunnussanan luovuttaminen saattoi olla pieni seremonia, joka jäi mukavasti mieleen ensiaskeleena.

Teosofiseen looshiin tulijoilta ei kysytä tunnussanaa. Tässä suhteessa järjestelyt muistuttavat mitä tahansa opinto- tai keskustelupiiriä. Monet pitkäänkin teosofisessa toiminnassa mukana olleet käyvät loosheissa samoin perustein kuin muissakin tilaisuuksissa eli kun aihe kiinnostaa. Joillekin toisille looshi-illasta muodostuu kenties viikon ainoa henkireikä, jolloin voi oppia lisää omasta ja muitten henkisestä kehittymisestä ja henkisen maailma realiteeteista. Onpa niitäkin, jotka oppivat tekemään looshiohjelmasta harjoitusohjelman itselleen. Tällainen osallistuja kuuntelee tarkkaan, tulisiko looshikeskustelun aikana esiin jokin asia, jonka voisi esimerkiksi ottaa harjoittamisen kohteeksi seuraavan viikon aikana.

Koko ihmiskunnan yhteisesti kasvamisen rakentajia on looshiin osallistuvissa vähemmän, mutta heidän panoksensa looshin ilmapiiriin ja kunkin omiin henkilökohtaisiin kasvutuloksiin on huomattava. Ymmärrys henkisten realiteettien olemassaolosta kaiken aineellisen ja fyysisen takana kantaa arjessa, mutta ennen kaikkea se auttaa tajuamaan, että olemme kaikki yhtä, että jokainen meistä saa, voi, osaa ja kykenee vastaamaan omasta osuudestaan ihmiskunnan tietoisuudenkehityksessä. Ennen kuin aito ymmärrys kaiken ykseydestä sarastaa, ihminen kokee puheet vastuusta ja osallistumisesta yhteisesti kehittymiseen lähinnä syyllistämisenä.

Moni looshiin ensikertaa tuleva ei tiedä eikä muista, kuka ja missä opetti hänelle looshin tunnussanan, mutta sisään astuessaan hän kuulee itsensä lausuvan sen selkeästi ja luottavaisena sen suhteen, että täällä näiden kanssa minun on tarkoitus tässä inkarnaatiossa jatkaa siitä, mihin asti joskus aiemmin pääsin. Looshi on silloin valinnut jäsenensä.