Valoa sisällämme

Teosofian opetusten mukaan ihmisen psykofyysinen kokonaisuus jaetaan kahteen pakettiin, joissa kummassakin on kolme osaa. Alakerta käsittää fyysiseetterisen, emotionaalisen ja mentaalisen puolen, yläkerrasta käytetään usein sanskritinkielistä termiä atma-buddhi-manas. Alempaa kutsutaan usein myös nelinäisyydeksi. Silloin fyysisen olemuspuolen hienojakoisempi energiakenttä, eetterinen lasketaan omaksi osakseen eikä puhuta fyysis-eetterisestä.

Kiinnostavin näistä nimityksistä on henkisen kolminaisuuden keskimmäinen, buddhi, jonka sanotaan edustavan intuitionaalista tietoisuudentasoa ihmisessä. Siis ei mikään ”buddha”, vaan intuitio. Koska alue, jonka tämän sanan katsotaan kattavan, on laaja ja kirjava, on henkistä kehittymistä koskettelevassa kirjallisuudessa alettu puhua henkisestä intuitiosta, jotta pysyttäisiin edelleen ihmisen psyko-fyysisen rakenteen yläosan alueella.

Mikään muu sana ei mielestäni kuvaa niin hyvin sitä, mistä buddhissa prinsiippinä on kyse kuin sana ”valo”. Buddhi eli valo tekee tiedosta viisautta, joukosta yhteen kerättyjä faktoja tietämistä. Lisäksi valo antaa idean, ajatuksen jostain uudesta tai ainakin sellaisesta, joka ei ole suoranaisesti tuotettavissa saatavilla olevien lukujen yhteenlaskulla. Buddhin kohdalla pitäisi kai oikeastaan puhua ennemmin valonleimahduksesta, kattolampun tai auringonvalosta ja yleisvalosta verrattuna taskulampun tai valonheittäjän pimeyttä leikkaavaan valokiilaan, jotka nekin ovat hyviä lääkkeitä pimeyden kukistamisessa, mutta tuottavat eri tuloksen kuin buddhin valo. Buddhin valossa näemme tarkasteltavassa kohteessa olevien esineiden tai asioiden keskinäiset suhteet ja suhteet ympäristöön tai tilaan. Silloin mielessämme muodostuu erilainen tietämys ympäristöstä kuin taskulampun valon avulla voisimme saada.

Arkikielessä sana intuitio tuo mieleen jotain äkillistä uutta, ratkaisun, jopa keksinnön, mutta intuitio ei ole koskaan valmis vastaus, ratkaisu tai valinta. Nämä kaikki syntyvät mielessämme valon, valaistuksen, valaistumisen seurauksena. Ne tarvitsevat toteutuakseen ihmismielen, manas-prinsiipin pohjatyötä faktojen keräämisen parissa. Äkillistä, uutta tai ratkaisevaa tilanteessa on mielemme havainto uusista yhteyksistä tai syy-seuraussuhteista asioiden kesken. Henkisen intuition eli buddhin valoa on tarkoitus käyttää valaisemaan elämän totuuksia ja sen tarkoitukseen ja päämäärään liittyviä asioita. Arkiasioiden ratkaisua varten on olemassa konkreettinen mieli, manas-prinsiipin alempi osa. Buddhin valon ei ole tarkoitus syrjäyttää terveen arkiajattelun käyttöä sen alaan kuuluvissa asioissa eikä se oikeastaan kykenekään olemaan avuksi aivan konkreettisella tasolla.
Monet taiteilijat puhuvat intuition tärkeydestä luomistyössä. Silloin he usein tietoisesti hiljentävät arkimielensä ja keskittyvät johonkin ”elämää suurempaan” aiheeseen, jolle ilmauksen antaminen on saattanut vaivat heitä jo pitkään. He ovat silloin omassa työssään löytäneet saman, mitä henkisissä opetuksissa neuvotaan intuition eli buddhin kehittämisharjoituksista. Eli keskity johonkin elämännäkemyksellesi tärkeään ja kerro halukkuudestasi antaa sille ilmaisu elämälläsi ja taidoillasi. Koska buddhi on valo, se valaisee minkä tahansa tilanteen, jossa olemme. Ei ole tarvis lähteä etsimään ”oikeaa” tai edes sopivaa paikkaa tai näkökulmaa. Intuitio on uutta valoa olemassaoleviin syysuhteisiin ja -yhteyksiin, joten kiinnostus niiden olemassaoloa kohtaan on tarpeen. Valo ei kykene valaisemaan meissä mitään, mitä siellä ei ole.