Paradokseja Polulla
Henkisen kehittymisen tiellä kulkemisen paradokseja on, että ennen kuin ihminen voi päästää itsensä yhtymään kaiken elämän Itseen, hänellä on oltava selkeä itseyden- ja yksilöllisyydentunne. Hänestä on tultava ”itseohjautuva” ennen kuin hän voi päästä sisään yhteiseen ”henkisyyteemme”. Yksilöllisyyden rakentuminen Egoon evoluution aikakausien kuluessa on pitkä ja mutkikas prosessi. Koko involuutiossa ja suuressa osassa evoluutiota on kyse erillisyydentunteen, itsetietoisuudentunteen aikaansaamisesta ihmisessä. Sen tuloksena kokonaisuuden kokemisessa välittyy aina väistämättä muista erottuva yksilöllisyys, joka säilyy myös varsin edistyneillä tietoisuudentasoilla.
Paradoksista kyllä yksilöllisyydentunne ei välttämättä ole kaukana ykseyteen sulautumisen tunteesta. Esimerkiksi luodessaan ihminen on täysin syventynyt työhönsä, mitä materiaalia hän työstääkään. Hänellä ei ole tunnetta itsetietoisuudesta tai huomion kohdistumisesta häneen itseensä. Mitä tällaisella ykseydenhetkellä nousee esiin, on kuitenkin todella yksilöllistä ja alkuperäistä. Silloin ollaan hetkellisesti muilta omaksuttujen ulkoisten vaikutusten, ajatusten ja sovinnaisuuspaineiden tuolla puolen. On totta, että se, millä jotain tuotetaan luovasti, on opittu omalta kulttuurilta ja ulkoisista lähteistä, olipa kyse taidosta, tiedon soveltamisesta tai mielen sisällöstä. Mutta sitä käytetään yksilöllisellä ja muista erottuvalla tavalla. Tekijä ilmaisee sitä sisäistä visiota, joka on ainutlaatuista hänelle itselleen ja luo näin jotain, mitä vain hän onnistuu saamaan aikaan. Kaikessa todella luovasti tuotetussa on jotain uutta ja alkuperäistä. Itse katoaa ja löytyy. On ”kadotettava itsensä, jotta löytäisi itsensä”. Mutta vastaavasti on myös ”löydettävä itsensä, jotta voisi kadottaa itsensä”.
Teosofia puhuu buddhisesta kokemuksesta vastauksena tähän paradoksiin. Buddhinen kokemus ykseydentunteesta on sielun eli Egon kokemus. Siinä ovat mukana sielun kolme aspektia, atma, buddhi ja manas sulautuneena toisiinsa. Kun tämä tapahtuu, ihminen tuntee ajatuksesta saamansa energialatauksen, tunteen ykseydestä johonkin ja tajuaa tahtonsa suunnan, kaiken tämän samanaikaisesti. Ne koetaan yhtenä kuten normaalisti koemme alemman kolmion, persoonallisuutemme toiminnan, tunteen ja konkreettisen ajattelun yhtenä. Ja kuitenkin atma-buddhi-manas on myös ihmisen ainutlaatuisen yksilöllisyyden asuinsija. Buddhitietoisuus ei voi koskaan olla muuta kuin ykseyden ja yksilöllisyyden yhdistelmä. Ykseydessä itseys koetaan kirkkaampana.
