Siemen

Näin uuden kasvukauden alussa huomaan usein piteleväni kädessäni siementä. Se on lähtökohta ja lopputuote samalla kertaa. Kun miettii siemenen kehityskaarta, niin huomaa, ettei se eroa paljoakaan minkä tahansa kehityskaaresta, myös ihmiselämän. Kehityksen vaiheet ja askeleet etenevät periaatteiltaan saman kaavan mukaan. Jotain kasvaa ja kehittyy, koska on olemassa tarve jostain sellaisesta, joksi se voi mahdollisesti tulla.
Kaiken kasvuun lähtevän ensimmäistä kasvupuoliskoa hallitsee ”elämä” eli välttämättömyys. Silloin kasvu tapahtuu spontaanin toiminnan kautta, jonka tarkoituksena on kehittää voimaa kasvaa. Toisella puoliskolla tarvitaan ennen kaikkea irtipäästämistä entisestä kasvumallista, jotta kehitys pääsisi hakeutumaan päämääräänsä kohti.
Ensimmäisellä kasvupuoliskolla vastataan sisäiseen, lajille tyypilliseen kutsuun. Tärkeintä on panna toimeksi, ei tiedostaa. Siemen puskee kahteen suuntaan, juuria alaspäin ja itua kohti pintaa haarautuen hankkimaan ravintoa yhä laajemmalta alueelta. Kun on saatu aikaan jonkinlainen muoto, se alkaa pintaan ehdittyään muuttaa valoa elämäksi. Tarvitaan sekä aktiota että reaktiota, jotta kasvava osaisi hyödyntää ympäristön tarjoamia tilaisuuksia kasvuun ja kehitykseen. Kasvaminen ei olekaan enää muhimista turvallisen tutussa ”mullassa”, vaan tuulille, sateelle ja ihmisille altistumista. Pian se, mikä alkoi pienenä värähtelynä siemenessä työntääkin nuppua, jossa entinen, kukkaan ehtinyt ja uusi, kehittyvä siemen yhtyvät. Alkaa kasvun ja kehityksen toinen vaihe, kasvaminen päästämällä irti entisestä.
Uuden kukinnon nuppu tekee kantajastaan aikansa eläneen muodon. Kukinnon on katkaistava yhteys kaikkeen, mikä muovasi sitä sen kasvuvuosina, mutta mikä nyt estää sitä yltämästä siihen, mikä se voi olla. Kun muodon kasvattamisenergia on käytetty loppuu, seuraa siemenen kypsyttämisvaihe. Siemen ”syö” muodon energiaa ja jättää jälkeensä kuihtuneita lehtiä ja varsia, jotka aikanaan maatuvat maahan pudonneen siemenen ravinnoksi. Jotta minkä tahansa kehittyvän oma tarkoitus täyttyisi, tarvitaan kasvimaailman termejä käyttääkseni ristipölytystä ja emokasvista irtaantumista.
On sanottu, että ihmiskunta kehittyy kasvattamalla ”mielen siemeniä” kasvullisuudesta mallia ottaen. Niidenkin kasvussa on nähtävissä nousu ensimmäisen kasvupuoliskon biologisen kasvun tasolta toisen puoliskon tietoisuuden kasvuun. Keinotkin ovat ihan samat: ensin spontaania toimintaa tarpeiden täyttämiseksi ja sitten irtipäästämistä entisistä kasvumalleista, jotta uudet mallit pääsevät toteutumaan. ”Mielen siemenetkin” vaativat kasvin siementen tapaan lannoitusta, ristipölytystä ja irrottautumista, muuten ei päästä riisuutumaan aiemman kehityksen arvoista ja jäädään toistamaan biologista ”lisää samaa” -mallia. Kun tyhjien kuorien annetaan mennä ja sallitaan hajota, kehittyvä tietoisuus on vapaa antamaan uuden, ajankohtaisemman ja vastuullisemman merkityksen osallistumiselle elämään. Kehittymisen tarkoitus on ulkoistaa se, mikä on piilevänä sisässä ja antaa sen ilmaista itseään. Näin universaalinen purkautuu ulos ja inkarnoituu erityiseksi.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Kaiken kasvuun lähtevän ensimmäistä kasvupuoliskoa hallitsee ”elämä” eli välttämättömyys. Silloin kasvu tapahtuu spontaanin toiminnan kautta, jonka tarkoituksena on kehittää voimaa kasvaa. Toisella puoliskolla tarvitaan ennen kaikkea irtipäästämistä entisestä kasvumallista, jotta kehitys pääsisi hakeutumaan päämääräänsä kohti. . . . . Kun tyhjien kuorien annetaan mennä ja sallitaan hajota, kehittyvä tietoisuus on vapaa antamaan uuden, ajankohtaisemman ja vastuullisemman merkityksen osallistumiselle elämään. Kehittymisen tarkoitus on ulkoistaa se, mikä on piilevänä sisässä ja antaa sen ilmaista itseään. Näin universaalinen purkautuu ulos ja inkarnoituu erityiseksi.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry