Vertailu ja paremmuusjärjestys

Itsetutkistelu on itsetuntemuksen työväline ja itsetutkistelun avain on rehellisyys, opetetaan henkisellä tiellä kulkevaa. Omien vähemmän kauniidenkin ominaisuuksien havaitseminen ja myöntäminen tulkitaan rehellisyydeksi. Kaikki ovat hyviä jossain asiassa, lohdutamme itseämme ja toisiamme, jos negatiivisina pitämiemme ominaisuuksien lista alkaa venyä. Kuitenkin itsetutkistelun ytimessä ei ole tasapuolisuus, vaan vertailun lakkaaminen. Ei ole henkisen kehityksen kannalta hyviä tai henkisen kehityksen kannalta huonoja ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä. Adjektiivien käytön asemesta voisimme yrittää laatia listaa ominaisuuksiemme tai piirteittemme ”omistajasta”. Voisimme kysyä itseltämme, onko kyseessä persoonallisuutemme, sielumme eli sydämemme vai henkemme ominaisuus. Jos tätä yrittää tosissaan, huomaa pian, ettei listaan kerry muuta kuin persoonallisuuden ominaisuuksia. Se on ainoa, jota ainakin eräät kykenevät katsomaan sen verran sivusta, että voivat erottaa joitakin sen ominaispiirteitä. Emme taida tuntea muita osia itsestämme eli henkistä luontoamme ja sen ilmentymää, sieluamme kovin hyvin.
Hengen ja sielun ominaispiirteet ovat yksilöllisiä, mutta eivät persoonallisia. Yksilöllisyyden ja persoonallisuuden keskinäisen suhteen selvittäminen on juuri tuota alussa mainittua itsetuntemusta. Persoonallisuuden toiveet, halut ja tavoitteet ovat peräisin ja tähtäävät tämänkertaisen inkarnaation tarpeisiin. Ne eivät ole huonompia tai parempia kuin yksilöllisyyden tai henkisen kehityksen kannalta hyvinä pidetyt ominaisuudet. Ne ovat hengen ja yksilöllisyyden työkaluja, mutta kun yksilöllisyys ja persoonallisuus tähtäävät kahden eri maailman elämään, syntyy toisinaan ilmeistä ristiriitaa.
Oman itsensä tarkkaileminen ”työkalupakkina” tai ”vastaanottimena” on hyvin opettavaista. Se tarkoittaa meditaatiohetkessä täydellistä assosiaatiolakkoa ja kommenteista kieltäytymistä. Vilkkaan tien varressa asuvana harjoittelen esimerkiksi yksinkertaisilla kuulohavainnoilla, kokeilen, kuinka kauan pystyn toteamaan, että tietoisuudessani esiintyy raitiovaunun ääntä ilman, että mieleni muodostaa yhtään ajatusta ääneen tai minuun itseeni liittyen. Harjoitukset pysyvät melko lyhyinä, sillä ”ajattelija” herää helposti.
Tunteitakin voi tarkkailla menemättä niihin mukaan tai antamatta mielen assosioida niiden perusteella mitään. Tämä on jo vaikeampaa, mutta harjoituksen myötä voi pelon ja ärtymyksen tunteenkin todeta liikkuvan mielessä ilman, että siitä tulee automaattisesti ”minun”. Kun ajatuksesta tai tunteesta tulee ”minun”, ei vertailua voi enää pitää poissa. Mieleen ryöpsähtää salamannopeasti mielleyhtymiä, jotka kertovat, mitä mieltä minä olen tai olen ollut tai minun tulisi olla asiasta. Vertailu menneeseen, tulevaan, muihin ihmisiin tai ympäristöön luovuttaa vallan ulkopuolelle. Tässä ei sillä ole mitään eroa, onko vertailun tuloksena näkemys omasta paremmuudesta vai huonommuudesta. Kaikki autenttinen oma valta haihtuu, kun on oltava muita parempi tai parempi kuin eilen tai tänään. Minun tahtoni on silloin muitten taskussa.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Vertailu menneeseen, tulevaan, muihin ihmisiin tai ympäristöön luovuttaa vallan ulkopuolelle. Tässä ei sillä ole mitään eroa, onko vertailun tuloksena näkemys omasta paremmuudesta vai huonommuudesta. Kaikki autenttinen oma valta haihtuu, kun on oltava muita parempi tai parempi kuin eilen tai tänään. Minun tahtoni on silloin muitten taskussa.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry