Kuinka voin olla avuksi?

Teosofian ydin on yleinen veljeys eli ihmiskunnan ja kaiken elämän ykseys. Henkinen kasvu on tuon ykseyden näkemistä ja oman elämänsä harmonisoimista tuon ykseyden kanssa yhä syvemmin. Aito henkinen kasvu edellyttää neljää vaihetta: 1. opiskelua, 2. meditaatiota, 3. muuntumista ja 4. palvelua. Jokainen vaihe tukee toinen toistaan ja sisältyy toisiin vaiheisiin. Jos jätämme yhdenkin näistä vaiheista pois, ei kokonaisvaltaiselle kasvulle ole riittävää perustaa.
Opiskelu on enemmän kuin kirjojen lukemista. Se on jatkuvaa oppimista karman ja rakkauden koulussa. Opimme päästämään irti näkemyksistä, jotka ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa, ja kehitämme sitä mielen korkeampaa osaa, joka voi toimia siltana hienovaraisimmille tajunnan tasoille. Meditaatio on tietoisuuden syventämistä, jolloin näemme yhä selkeämmin, että olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Muuntuminen on irti päästämistä vanhoista, toimimattomista ajatus-, tunne- ja käyttäytymismalleista, jolloin sisällämme oleva kirkas olemus voi loistaa yhä voimakkaammin. Sitä kutsutaan milloin buddhaluonnoksi, milloin sisäiseksi Kristukseksi, milloin Aatmaksi – eri perinteet käyttävät eri nimityksiä. Palvelu on kaiken tuon sisäisen kokemuksen viemistä käytäntöön, mitä ilman kaikki suuret ajatukset jäisivät vain aikeiksi.
Aito henkisen polun kulkija on aktiivinen. Hän on herkkä häntä ympäröivien olentojen kärsimykselle ja aina valmis tekemään sen, mitä tarvitaan toisten auttamiseksi. Myötätunto on tuon kärsimyksen tunnistamista ja voimaantunut tahtotila sen poistamiseksi. Kun sydämemme alkaa avautua, herkistymme ja aistimme voimakkaammin omamme ja toisten olentojen kärsimyksen. En enää tee eroa ”minun” ja ”toisen” onnellisuuden välillä, sillä mielessäni näillä sanoilla ”minä” ja ”muut” on aina vain vähemmän merkitystä. On vain yksi elämä, joka virtaa meissä kaikissa. ”Minä” on yksi elävä olento lukemattomien elävien olentojen joukossa.
Todellinen auttaminen lähtee autettavan tarpeiden tunnistamisesta ja niihin vastaamisesta. Se edellyttää tietoista läsnäoloa tässä hetkessä, mikä on avain viisaaseen toimintaan. Aivan liian usein auttaessamme toimimme omista tarpeistamme lähtien, minuutemme ehdoilla. Alamme neuvomaan, vaikka toinen olisi ehkä tarvinnut kuuntelua. Annamme leipää, kun toinen olisi tarvinnut työtä. Palvelu tai auttaminen ei ole helppoa. Jatkuva opiskelu, säännöllinen meditaatio ja työ itsen muuntumiseksi ovat välttämättömiä, kun toivomme kehittyvämme ihmiskunnan auttajiksi.
Koronaviruspandemia on asettanut ihmiskunnan suurten haasteiden äärelle. Mutta se ei ole suinkaan ainut vitsauksemme. Ilmastonmuutos kaikkine lieveilmiöineen ei ole kadonnut. Luonnon monimuotoisuus heikkenee kiihtyvää vauhtia. Tämä planeetta ja sen elävät olennot tarvitsevat apua. Jokainen meistä pystyy auttamaan enemmän, kuin uskallamme edes kuvitella. Olemmeko valmiita toimimaan?
Kirjoittaja Janne Vuononvirta
Janne Vuononvirta, Suomen osaston ylisihteeri
Myötätunto on tuon kärsimyksen tunnistamista ja voimaantunut tahtotila sen poistamiseksi. Kun sydämemme alkaa avautua, herkistymme ja aistimme voimakkaammin omamme ja toisten olentojen kärsimyksen.
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry