Uudelleensyntymisvastaisuus

Olemassaolon alkuna pidetään Raamatussa esiintyvää ”tulkoon valkeus” -lausahdusta. Miellämme valkeuden, valon ennen kaikkea pimeyden poistajana. Meiltä jää huomaamatta, että valo on myös liikettä, värähtelyä ja siksi myös rytmiä. Kaiken alussa on aina rytmi. Syntymässä ihminen saa oman yksilöllisen rytminsä. Yksilölliseen elämään syntyvä vauva jättää suljetun, suojaisan ympäristön ja äidin rytmin ja sukeltaa uuteen, avoimeen ympäristöön, jonka rytmin ottaa hengitykseensä. Verenkierron ja hengityksen rytmi löytävät toisensa ensimmäisessä syntymän jälkeisessä henkäyksessä. Se tarkoittaa tapaa, jolla itse kukin meistä hakeutuu omaan suuntaansa kohti maailmakaikkeutta. Astrologiassa tämän osoittajana on askendentti.
Oma rytmi hengityksessä on kuin oma nimi. Se erottaa asianomaisen muista. Yksilöllisyys vaatii kollektiivin jättämistä, ponnistamista hengittämään eri ympäristön ilmaa kuin mistä on lähtöisin. Yksilöllisen on uskallettava erottautua joukosta vaaliessaan sitä, mitä on itse löytänyt. Tällainen sekoittuu mielessämme helposti erilläänoloon, etäisyyden pitoon, riittämättömyyden tai sopeutumattomuuden tunteisiin, mitä se ei missään tapauksessa tarkoita. Myöhemmin yksilöllisyytensä löydettyään ihminen voi alkaa harjoitella yksilöllisen ja persoonallisen hengityksen ja samalla tietoisuutensa ja koko olemisensa sopeuttamista maailmakaikkeuden rytmiin esimerkiksi pranayama -harjoituksilla.
Jokainen uusi kokemus ja uusi tilanne elämässämme on uusi alku, syntymistä uudelleen toisenlaiseen ympäristöön, jossa vallitsee entisestä poikkeava rytmi, joka meidän on otettava omaan hengitykseemme. Tilanteet voivat olla lähes kirjaimellisesti henkeäsalpaavia ja saada kätemme tavoittelemaan ”henkistä” astmapiippua, joka auttaisi keuhkojamme saamaan kiinni uudesta rytmistä.
On tapana sanoa, että me ihmiset olemme muutosvastaisia. Minusta tuntuu, että kyseessä on pikemminkin uudelleensyntymisvastaisuus, hyvä, ettei jälleensyntymävastaisuus. Uudestisyntymän uhka väijyy meitä joka hetki. Jokainen uusi kokemus tai tilanne testaa halukkuutemme ja valmiutemme syntyä uudelleen. Mitä odottamattomampi käänne, sitä enemmän uutta se tuo mukanaan. Tämä pitää paikkansa niin elokuvan kuin ihmiselämänkin suhteen. Uudelleensyntymävalmius edellyttää, että osaamme valmistaa tietoisuutemme odottamattomaan. Tässä on oltava tarkkana: valmistautuminen ei tarkoita joidenkin tiettyjen sisäisten tai ulkoisten käänteiden odottamista tai pelkäämistä, vaan sen ymmärtämistä, että vain se voi hengittää vapaasti, joka on tyhjentänyt ensin keuhkonsa.
Uudelleensyntymän kikka on tyhjentyminen ja hiljainen ja luottavainen odottaminen. Se muodostaa astian, jossa on toimiva pohjaventtiili. Siihen uusi voi vuodattua ja päästä vuotamaan jälleen eteenpäin.
Kirjoittaja Annikki Arponen
Annikki Arponen
Teosofinen Seura ry • Vironkatu 7 C 2 • 00170 Helsinki, Finland • +358 (0)9 135 6205 • info(at)teosofinenseura.fi • teosofinenseura.fi
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2014 - 2021 Teosofinen seura ry