Blogikirjoitus 2.2.2025 Annikki Arponen

Ajatuksella auttamisesta

Miten olla avuksi ajatuksellaan? Ensimmäisenä tulee mieleen auttavien ajatusten

lähettäminen niille, joiden tiedämme sillä hetkellä olevan avuntarpeessa. Niinpä

sysäämme ajatusavaruuteen epämääräisen, huonosti muotoillun toiveen, että

kohteellamme olisi kaikki hyvin, ja unohdamme samassa koko jutun. Monelle ajatus

auttamisesta syntyy visualisoimalla se vaikea tilanne tai kärsimys, jossa oletamme

toisten parhaillaan olevan. Tällainen mentaalinen voi voi -huokaus lähtee

todennäköisesti myötätunnosta, mutta pahan tilanteen surkutteleminen tuskin auttaa

ketään. Korkeintaan se voimistaa jo muutenkin villinä vellovaa huolten massaa, josta

kenenkään on mahdotonta olla kaukana.

Millainen ajatus oikeasti auttaa? Meistä lähtevä ajatus elää ja liikkuu meiltä

saamallaan voimalla ja etenee määräämäämme suuntaan. Vahva, tehokas ajatus on

kirkas, täsmällinen ja sisältää mahdollisimman vähän omaa henkilökohtaista

arviotamme tilanteesta. Liikkeelle lähettämämme ajatuksen on ensin läpäistävä

kaikkien ihmisten yhteinen epämääräisten ajatusten kerros. Parhaiten tässä onnistuu

ajatus, joka on sen verran yksilöllinen ja omintakeinen, ettei sen voima kulu tien

raivaamiseen. Sanotaan, että teosofiset ajatukset ovat tässä suhteessa oivallisia. Vain

harvat ajattelevat henkiseen elämään kuuluvia asioita kiinnostuneena. Ja juuri

kiinnostus asiaa kohtaan antaa ajatukselle elinvoimaa. Lisäksi teosofisten ajatusten

kerroksessa ei kuulemma ole ruuhkaa. Samankaltaiset ajatukset löytävät helposti

toisensa ja vahvistuvat.

Ajatus hakee aina energian kannalta kaltaistaan ja löytää kyllä ystäviä, joiden kanssa

yhdistää voimansa. Siksi ihmisryhmän keskittyminen samanaikaisesti ajattelemaan

kirkkaasti muotoiltua, tarpeeksi abstraktista (lue: vailla ajattelijan, ajan tai paikan

rajoituksia olevaa) asiaa näkyy ja tuntuu ajatustasolla tehon voimistumisena. Kun

keskitymme aiheeseen, muodostamme yhdessä kattavaa ajatusmuotoa. Sen voimaan

vaikuttaa osien keskinäinen yhteys. Se syntyy, kun mahdollisimman korkea ylätaso

pysyy kaikkien ajatuksessa samana. Tämä on se yhteinen hiili, johon puhaltamisesta

olemme kuulleet puhuttavan

Auttamiseen tähtäävän ajatuksen voima kasvaa sen yleispätevyyden laajetessa. Sen

sijaan, että ajattelemme helpotuksen saamista tiettyyn tilanteeseen, voimme samalla

vaivalla keskittyä lähettämään tyyneyttä, voimaa tai rohkeutta kohdata mikä tahansa

tilanne. Näin ajatellen on helppo ymmärtää, että hermostunut huolestuminen

tilanteesta ei ole kovin suureksi avuksi. Vaikutamme ympäristömme

ajatusmuotoatmosfääriin joka tapauksessa, joten voimme tehdä sen auttavasti

ajattelemalla edes hetken jotain arkielämästä ylevämpää, kaikkia kaikkialla auttavaa.

Jos jäämme vain huolissaan hermoilevien olevien puolelle, tulemme

tiedostamattamme lisäämään jo vaikeuksissa olevien painolastia. Lisäksi osuutemme

taakan keventämisestä jää jonkun toisen hoidettavaksi.