Älä ota niin henkilökohtaisesti

4.3.2024 Annikki Arponen

Itsesäälisen ja elämälle uhriutuvan ystävän auttaminen ei ole helppoa. Hänen listansa asioista, jotka ovat syynä häneen pahaan oloonsa, on pitkä: aviopuolison erehdykset, sukulaisten itsekkyys, omilta vanhemmilta ja muilta saadut väärät neuvot, maailman kansojen rauhantahtoisuuden puute, oma ikääntyminen jne. Hän on varma, että ihmisen kuuluu luontojaan kantaa mielipahaa tällaisista asioista. Rohkaisuksi tarkoitetut 'älä välitä' tai 'älä ota niin henkilökohtaisesti' ovat pahimmanlaatuisia kehotuksia. Jos ihminen ei ole omasta mielestään muuta kuin vain 'henkilö', tämänkertaisen inkarnaation persoonallisuus, niin henkilökohtaisuudet ovat koko elämä. Jo se, etteivät toiset yhdy voivotteluun, lisää elämälle uhriutuvan yksinäisyydentunnetta.

Ongelma, miten auttaa toinen oivaltamaan itsensä osaksi kaiken ykseyttä, on ja pysyy. Siihen ei auta pikaesittely ihmiselämästä kouluna ("Kaikki on meille opiksi elämään ja ihmisiin."), ei tieto jälleensyntymästä ja karmasta eikä osuvinkaan jaottelu ihmisen rakenteesta: alempi ja korkeampi, fyysinen ja henkinen. Auttamaan pyrkivän tilanne helpottuu hiukan, jos joutuu tai pääsee vastaamaan kysymykseen, miten voi suhtautua noin tyynesti (lue: välinpitämättömästi) tähän kaikkeen. Mutta silloinkin jää usein vielä lopussa vastattavaksi kysymys, miten luottaa ja oppia luottamaan siihen, että elämän kantaa.

Täydellinen samaistumisemme alempaan itseemme ja fyysiseen ja emotionaaliseen puoleemme ei korjaannu sillä, että kiellämme niiden merkityksen ei-henkisinä. Alempi puolemme asettuu omalle paikalleen hengen käyttövälineeksi vasta, kun sillä on yhteys johonkin sitä korkeampaan, kun se tuntee olevansa osa hengen yhteyttä. Tätä ovat maailman viisaususkonnot ja filosofiat yrittäneet opettaa meille kautta aikojen. Miten ja minkä ihminen tajuaa korkeammakseen on asia, jonka suhteen on paljon vaihtoehtoja. Niitä valittaessa mentaalisesta tiedosta on hyötyä, mutta kaikkien taipumukset eivät viittaa saman "teorian" suuntaan. Jostain on löydettävä se omaan käsitykseen sopiva "Isän käsi", joka johtaa maailmaa, se, jonka tahdon tapahtumiseen haluaa itse osallistua, se ihmiskunnan tietoisuuden kehitys, josta kokee olevansa osa. Eikä loppuunviedyn järjestelmän omaksuminen ole ainoa ratkaisu. Myös ihmiselämän näkeminen seikkailuna ja "saas nähdä, kuinka selvitään"-asenne voi vapauttaa alemman itsen lähtemään mukaan elämään luottavaisena osallistujana eikä sivussa seisovana lausuntojenantajana.

Elämään ja kuolemaan hiukan avarammin suhtautuvan teosofisen maailmankatsomuksen omaavan on näinä aikoina liikuttava ihmisten keskuudessa varovaisesti kuin heikoilla jäillä.