Blogikirjoitus 2.12.2024 Annikki Arponen

Jokainen on jumalallisten ominaisuuksien spektri

Jokaisessa ihmisessä on käynnissä tietoisuuden (jumalallisen elämän) ja sen

itseilmaisuunsa käyttämien välineiden vuorovaikutus. Me kutsumme tätä

vuorovaikutusta luonteeksi. Toiset malleista, joilla tämä vuorovaikutus ilmenee, ovat

yhteisiä kaikille ihmisille. Toisten tapojen ilmenemisvoima ja -frekvenssi tuntuu

meistä kovin yksilölliseltä ja vieraalta, kun sitä ei meissä itsessämme esiinny lainkaan

tai hyvin lievänä.

Tosiasiassa jumalaisen elämän kaikki ominaisuudet ovat piilevinä olemassa meissä

jokaisessa, olemmehan kaikki jumalallisen elämän osasia. Koko ilmennyt universumi

on jumalaisen elämän ilmaisua, joka rakentuu muoto muodolta ja yrittää ilmaista

itseään näitten muotojen kautta yhä täydellisemmin. Osallistuminen niin fyysisen

kuin hienompienkin tasojen elämään tarkoittaa liikkumista kohti tilaa ja tilannetta,

jossa luonteemme, alun perin epätäydellinen spektri jumalallisia ominaisuuksia

ilmenee voimansa täyteydessä. Niin luonteemme kuin meidän itsemme henkinen

kehittyminen on jumalallisten ominaisuuksien tuomista ilmennykseen yksi toisensa

jälkeen.

Viisaustraditio ei tunnusta hyvien ja pahojen ominaisuuksien olemassaoloa.

Meidän mielestämme hyvä ja positiivinen ominaisuus on heikkona ja

hallitsemattomana nimeltään pahuutta. Sen mustuus perustuu siihen, ettei

tietoisuuden valo pääse vielä paistamaan sen läpi. Ominaisuus toimii silloin niin

kutsutusti omillaan ja pyörittää käytössään olevia käyttövälineitä tarpeittensa

mukaan.

Kun harjoittelemme itsetuntemusta ja luonteenrakentamista, emme voi olla

havaitsematta, että meissä ja muissa on ominaisuuksia, jotka tuntuvat rajoittavan

vapauttamme olla, mitä haluamme ja tulla, miksi tähtäämme. Moitimme

luonteenpiirteitämme esteiksi itseilmaisullemme: "Kyllähän minä, mutta kun olen

perinyt viheliäisen luonteen …" Olemme itse omia perinnöksi jättäjiämme. Mikä jäi

kesken edellisissä inkarnaatioissa, tarjotaan meille viimeisteltäväksi jossain

myöhemmässä. Jumalallinen tietoisuus haluaa ilmaisustaan täydellistä eikä suostu

antamaan periksi käyttövälineitten rajalliselle kyvylle. Lisäksi monet ominaisuudet,

joita pidämme luonteenpiirteinä, ovat loppujen lopuksi vain tottumuksia, entisiä tai

uusia. Ne eivät sinänsä rajoita, vaan se, että pidämme niitä osana omaa, yksilöllistä

itseämme.

On vaikeata kuvitella elämää, jossa kykenisimme hallitsemaan täydellisesti

fyysistä kehoa, tunteita ja ajatuksia. Me luulemme usein virheellisesti, että jotain

ominaisuuksia meissä pitäisi vaihtaa toiseksi, jotta voisi puhua edes suhteellisesta

täydellisyydestä. Kyse on kuitenkin itsetuntemuksesta eikä mistään muusta. Kun

parannamme itsetuntemustamme, huomaamme tämänkertaiset vahvuutemme ja

heikkoutemme niin fyysisellä, astraalisella kuin mentaalisella tasollakin. Minkään ei

tarvitse mennä vaihtoon, eikä mistään ole puutetta, kun integroimme heikkoutemme

vahvuuksiimme ja tutustumme hyväksyvästi cocktailin koostumukseen.