Blogikirjoitus 3.3.2025 Annikki Arponen

Vapaata vaihtokauppaa

Kehittyminen henkisesti merkitsee sitä, että "aine", josta "henkisesti" koostumme, "jalostuu" vähitellen. Puhumme tiedostamistason kohoamisesta, mutta oikestaan jotain kohoaa ylemmäs ja jotain muuta kurottaa hiukan alemmas. Alemman ja korkeamman itsen välille muodostuu murtovesivyöhyke. Siinä korkeammalta alemmas laskeutuva "aines" sekoittuu ylemmäs pyrkivään. Kummankin on mukauduttava jonkin verran, jotta sekoittumista tapahtuisi. Suunta on kuitenkin, että niin kutsuttu alempi aines meissä "jalostuisi" sen verran, että korkeampi taso voisi imaista sen itseensä, jolloin niistä tulee yhtä. Sekä alempi että korkeampi säteilevät itselleen ominaisella värähtelytaajuudella omaa valoaan toisiinsa. Kun niiden värähtelyt ovat riittävän lähellä, imaisee korkeampi alemman itseensä. Olemme itse kukin yksilöinä ja kollektiiveina se, mitä ja missä tapahtuu, murtovesivyöhyke makean ja suolaisen veden välillä, silta, antahkarana alemman ja korkeamman itsen välillä. Rakennumme sekä ylhäältä että alhaalta käsin olemuksemme sisällä. Alemman korkein on korkeimman alin. Korkeammalle noustessa alemmat, jo saavutetut tasot eivät putoa pois, vaan niiden oleellisimmat ominaisuudet pysyvät mukana korkeampiin aineksiin mukautuneena.

Jaamme usein mielessämme itsemme ja tietoisuutemme varsin selvästi kolmeen tuntemaamme tasoon. Puhumme kolmesta tasosta kama, manas ja buddhi ikään kuin ne olisivat selvästi toisistaan erottuvia. Unohdamme, että jokainen näistä kolmesta jakautuu vähintään seitsemään välitasoon. Jokaisen peräkkäisen alemman ja korkeamman välillä tapahtuu sekoittumista, joten ei ihme, että emme aina tunne edistymistämme selkeänä tasonnostona tai näe sitä ympärillämme. Väli- ja alatasojen kesken tapahtuu paljon, ennen kuin kokonainen tasonvaihto tuntuu tai näkyy. Ihminen on oikeastaan aineen kielelle käännetty henki ja niin on kaikki muukin ympärillämme. Ihmisyksilöinä tunnemme erityisen selvästi aineen kielen ja hengen kielen semanttisen ja lingvistisen eron, olemmehan itse juuri tuo "käännös". Harvat kieliparit fyysisessä maailmassakaan antautuvat vaivatta kääntymään toisikseen. Melkein aina käännöksessä menetetään jotain, tai se saa jotain lisää. Jotain pois ja jotain lisää on myös henkisen kehittymisen malli. Kun astumme maanpäälliseen inkarnaatioon, aineen maailmaan, jossa puhutaan aineen kieltä, olemme uusi käännös

ikuisesta hengestämme.