Ykseysajattelua
3.5.2024 Annikki Arponen
Tietoisuudenevoluution mukaan maallisten elämiemme päämäärä on oppia yhdistämään tietoisuutemme alempi ja korkeampi olemuspuoli toisiinsa niin, että ne lopulta sulautuvat yhdeksi eikä alempaa enää ole sellaisena kuin alkuun. On siis opittava olemaan yhtä, ensin omassa itsessään, sitten muitten kanssa, kunnes olemme kaikki vain Yksi. Yhteen yltämisellä on eri nimityksiä, ykseys, Yksi, nirvana, valaistuminen, ikuisuus, vapautuminen, vapaus jne. Miksi pitäisi olla kiinnostunut jostain vapautumisesta valaistumisesta puhumattakaan? Ei tarvitse, eikä se monia kiinnostakaan. Kiinnostavampaa voi yrittää olla parempi, terävämpi, taitavampi ja voittoisampi alemmassa olemuspuolessaan, persoonallisuudessa.
Mutta jos on saanut ykseyspureman, valinnanvapautta ei enää voi käyttää, sillä sitä ei enää ole. Halu ja pyrkimys tajuta paremmin, kuinka olla osa kaiken ykseyttä, vie kiinnostuksellaan voiton. Silloin alkaa tutkia keinoja, kysellä, onko tietä, onko opastusta, mitä kannattaa tehdä, mitä ei. Ensialkuun lumoudumme ykseyskäsityksen kaikkiallisuudesta ja sen itsestäänselvyydestä. Tietenkin, ilman muuta olemme kaikki yhtä, kaikki vaikuttaa kaikkeen, minä, muut, maapallo ja kosmos olemme kaikki yksi kokonaisuus. Haluamme kovasti kokea kaiken ykseyden absoluuttisena ja objektiivisena, mutta unohdamme, että ykseys ei ole ykseyttä, ellei se käsittä itsemme lisäksi tai ennen kaikkea myös kaikki muut itset. Ykseyskäsityksemme ei ole ykseyttä, ellemme anna sen tason määräytyä vain yhden kriteeriin mukaan: kaiken sisäänsäsulkeminen. Siis myös ne, joita ei kiinnosta absoluuttinen ykseys eikä ykseys meidän kanssamme. Ja myös ne, joita kiinnostaa vain omanlaistensa samankaltaisuusykseys mieluiten niin hallitsevana, että se onnistuu saamaan myös muut valtansa alle.
Ei ole helppoa kokea ykseyttä kaikkien kanssa. Se on paljon vaikeampaa kuin kokea ykseyttä Kaiken kanssa. Haluamme kokemuksia objektiivisesta, näkyvästä ja tuntuvasta ykseydestä. Kun vajavainen ympäristömme ja omat heikkoutemme eivät saa aikaiseksi objektiivisesti todennettavissa olevia onnistumisenkokemuksia enempää lähiympäristössä kuin maailmalaajuisestikaan, kaiken elämän ykseys siirtyy utopian puolelle. Yritämme kuumeisesti muuttaa ympäristöämme paremmin ykseyttä ymmärtäväksi, toteuttaa objektiivisesti todennettavan ykseyden, ja mutisemme mahdottomuudesta veljeyteen "tuollaisten" kanssa, millä tarkoitamme muita ihmisiä. Hyppäämme yhden vaiheen yli. Kunkin oma subjektiivinen ykseyskäsitys on paljon tärkeämpi kuin objektiivisen ykseyden toteutumisen kokeminen käynnissä olevassa inkarnaatiossamme. Subjektiivinen eli oma käsitys ykseydestä on sisäisen elämämme teoriapohja, jota ei ulkoisen toteutumisen aikataulu tai takaiskut saa horjuttaa.
Teoria kulkee käytännön edellä, ajattelu ohjaa energiaa. Kaikki aineellisesti toteutunut on ensin ollut "vain" ajatus. Jollemme pidä mielessämme subjektiivista ykseyskäsitystä, ei sen objektiivisella toteutumisella ulkopuolellamme ole toivoa. Loukkaannumme usein elämän puolesta, kun se ei täytä kriteereitämme. On tärkeää oppia antamaan anteeksi paitsi itselle ja muille myös elämälle.